Hyvin vaihtelevalla tahdilla kirjoittelevan viisitoistavuotiaan helsinkiläisen tytön elämää, valokuvia, kirjoituksia ja joskus jopa runoja.

tiistai 25. lokakuuta 2011

Tiistai-iltapäivä ja pitäisi lukea kokeisiin

mutta ei vaan jaksa. Eli moi vaan.

Tulin tässä vähän aikaa sitten koulusta. Ylihuomiseen ruotsin kokeeseen pitäisi lukea, mutta taidan aloittaa sen ihan juuri, heti, kun olen kirjoittanut tämän viestin.
Tänään koulussa oli kemmaa (siitä en vain älyä yhtään mitään), matikan koe (tuskin meni kovin hyvin), terveystietoa ja liikkaa, äikäntunti oli peruttu (JEE!!!). Eli ei mikään maailman ihanin päivä, sanoisinkos... Terveystiedon tunnilla sattui aika hassu juttu. Olin parin kaverini kanssa istumassa sellasella yhellä käytävällä olevalla sohvalla, joka on ihan uusi, tekemässä läppäreillä esitelmää. Sitten me nähdään, että meidän koulun rehtori, sellainen ei-millään-pahalla sanoisinkos suurehko mies, kävelee siinä käytävällä. Hän vilkaisee meitä, lähtee kävelemään meitä kohti ja istuutuu kaverini viereen. Vilkaistaan siinä toisiamme semmoset mitä ihmettä? -ilmeet kasvoilla. Sitten tää rehtori kattelee meitä ja mitä mä läppärilläni teen, hetken, ja sanoo jotain sinnepäin, että: "Eikös olekin mukava sohva? Aika pehmeä." Siinä sitä sitten nyökyttelin ja myönsin jotenkin, en muista miten. Rehtori sanoo: "Hyvä tuntuma" ja pompahtaa pari kertaa sillai, että siitä kuuluu kunnon "boing boing". Meinataan revetä siinä, yritän keskittyy siihen ah-niin-kiinnostavaan esitelmääni. Rehtori nousee ylös ja lähtee kävelemään, meillä on pokassa pitelemistä ja revetään nauruun sitten kun hän on vähän kauempana, toivottavasti kuulomatkan ulkopuolella. Nauretaan ja nauretaan, aika sanoisinkos omituinen tilanne.

Tää kuva on yhestä koulun näytelmästä, jossa olin mukana
kun olin kuudennella. Oon toi oikeanpuoleinen. Ei ollu ko-
konaan varjokuvii, jotkut kohtaukset oli. Oli tosi kivaa. Ja joo,
mulla on semmonen hieno miekka tos kädes.
Lisää koulukuulumisia. Meiän koulussa on tapana, että kasit esittää aina joulunäytelmän, siinä on aina mukana kans nelosia pikkujoukkorooleissa (niin kuin esim. taikalinnut, ah mitä muistoja...). Ja lukion ykköset on ohjaamassa, pari opee kans mukana. Aika tosi iso projekti siis, monta näytöstäkin tulee olemaan. Tänä vuonna menin siis mukaan, viime keskiviikkona oli koe-esiintyminen. Meillä on tänä vuonna Robin Hood, ihan jees, ainoo vika, että siinä on niin hirveen vähän isoja naisrooleja ja tyttöjä on aina paaljon enemmän mukana. Perjantaina saatiin tietää roolit: oon Marianin Rebecca -niminen hovineito, arviolta kolmanneks isoin naisrooli, ainoo nimeltä mainittu hovineito, mulla on JOPA viisi repliikkiä... Mut ite tarina on musta kiehtova, tosin erään meidän koulun opettajan kirjoittamana tosi omituinen. En tykkää hirveesti meidän kässäristä. Ehkä ite näytelmästä kuitenkin tulee jotakin... Mieluummin olisin kyllä ollut yks Mary, taitaa olla toisiks isoin rooli ja se on Robin Hoodin joukoissa. Tosin alkuperäsissä Hoodin joukoissa ei ollut yhtään naista...
Oli pakko laittaa kuva Disneyn
Robin Hoodista. Ylihauska leffa,
rakastuin siihen... Pitää hankkii.
Oon sitten viime viikonloppuna lukenut Robin Hoodin, ihan vaan kerratakseni. Pari kertaa sen oon ennenkin lukenut. Tykkään ton tyyppisistä, niinku siitä ja Kolmesta muskettisoturista, jännää... Luin sen n. kahessa tunnissa, kun olin ystävälläni yötä ja oottelin, että hän heräisi. Oltiin valvottu edellisyönä myöhään... Ehe. En kerro kuinka myöhään. Tai oikestaan aikaseen.
Katoin sitten viikonloppuna huvikseni sen samaisen ystävän kanssa Disneyn Robin Hoodin. Ystävänikin on mukana näytelmässä, siit oli ollu niin kauan kun me oltiin nähty se, että piti kattoo. Mä tykkäsin siitä, sen pitäis olla suurempi klassikko. Ihan ylihauska, naurettiin lähes tauotta. Tosin ihmeteltiin, että miten niin se on lastenleffa: siinä oli taistelua, julmuutta, hirttotuomioita, pienten lasten kiusaamista, seksuaalista ahdistelua... Omituista, sanoisin. Mutta se oli ihan mahtava, kannattaa kattoa, ihan tosi. Tosin jotkut asiat siinä vähän häiritsee: siinä puhutaan Robin Hoodista ja hänen iloisista veikoistaan, mutta siinä on Hoodin lisäksi vaan Pikku John. Ehkä se on niin iso, että se pitää laskee moneksi tyypiksi (tai oikestaan eläimeksi).
Katottiin myöskin Chaplinin Diktaattori, hulvaton klassikko, Inception, mahtava, fiksu toimintaleffa, joka on yks ihan mun lemppareista eikä yhtään huonone, vaikka sen kattois kuinka monta kertaa ja pari jaksoo Seinfeldiä. Oli tosi hauskaa. Ja pelattiin Riskiä, ihan hirveen hauska maailmanvalloituslautapeli. Hävisin, se oli kyl eka kerta kun pelasin että ei ihmekään.

Vähän aikasempiin kuulumisiin - nää käyn vaan pikaisesti läpi. Oltiin viime torstaina koulun kaikkien kasien kanssa koko päivä -n. kaheksasta kaheksaan- Turussa. Käytiin tuomiokirkossa, Aboa Vetus -museossa, syömässä jossain ihme viikinkiravintolassa ja kattomassa Les Miserablesia. Ihana näytelmä, tykkäsin kovasti. Se perustuu Viktor Hugon Kurjat -kirjaan, aion lukea sen mahdollisimman pian, pitää vaan varata kirjastosta. Mä jotenkin rakastan kaikkia näytelmiä ja musikaaleja, mun unelma-ammatti (kirjailijan ohella) on näyttelijä. En tiedä vielä, haluisinko olla teatteri- vain leffanäyttelijä, mutta Suomessa ne kyllä kulkee käsi kädessä.
En löytänyt Miserablesista oikeen kunnon kuvaa, joten oli pakko ottaa toi.

Tällainen ylipitkä sepustus tänään. Olisin voinut kirjoittaa paljon pitempäänkin, mutta... Kommentteja, jookosta?

1 kommentti: