Hyvin vaihtelevalla tahdilla kirjoittelevan viisitoistavuotiaan helsinkiläisen tytön elämää, valokuvia, kirjoituksia ja joskus jopa runoja.

lauantai 31. joulukuuta 2011

Hulluna kuvaamiseen

Moi vaan taas
ainakin toista kertaa tämän päivän aikana :)
Uuden kameran (kts. edellinen postaus) ansiosta olen viettänyt koko päivän hyppimällä ympäri asuntoa kuvaamassa eri asioita. Se on kiva tunne kun saa kuvattua kuvia ilman että kameran akku loppuu (: Ja sitä paitsi kuvista tulee hienoja (mun mielipide, mitä mieltä te ootte?).
Ja Picnik on yhä vaan kiva ohjelma <3
Pitemmittä puheitta itse asiaan: kuviin!
Luultavasti ne tulee omituisessa järjestyksessä. Ja niitä on aika paljon. No, kunnon valokuvauspostausta ei ookkaan ollut aikoihin.

Ihana, pölyttynyt jättikäpy keittiön ikkunalaudalla.
Kummi on tuonut joskus jostain <3
Kynttilät on vaan niin ihania <3
Rahapuu + kiva valo
Tämmösiä meidän olkkarin ikkunassa roikkuu. <3
Joulupallo ((:
Enkelijoulukuusenkoriste <3
Ikkunassa roikkuu <3
Muutes, noi männyt tuolla taustalla on ihania kans.
Jo toinen enkelikuusenkoriste ;) <3
Meiän olkkarin oviaukossa (siin ei oo ovea) roikkuu
tommosia silkkinauhoja. Ne on peräsin yhestä jännästä
taideteoksesta, jota isä oli pystyttämässä. Noi oli siis
ylimääräisiä ;)
Helmitaulu ikkunalaudalla.
No se on puu.
Mikä pakkomielle mulla on joulukuusenkoristeisiin :D?
Vanha kunnon joulupalloaihe muokatuilla väreillä.
Nyt haluisin kovin mielelläni kommentteja ((:
ja tosiaan, niitä nappuloita saa (ja pitää ;)) painaa.

New camera

Pienenpieni postaus ihan vaan sen takia kun olen innoissani:
sain yhdistetyksi joulu/uusi vuosi/synttärilahjaksi hienon uuden kameran!
Canonin järkkäri, mallia Canon EOS 550D ((:
Canon EOS 550D DSLR Jackie Chan Eye of Dragon Edition front angle
Peilin kautta + picnikmuokkaukset ;))

Jatkossa kuvaan sekä tällä, että vanhalla pokkarillani, johon sain joululahjaksi uuden akun. Enemmän varmaankin tällä.

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Lomanalkukuulumisia

Heipähei ja anteeksi kun viime postauksesta on kulunut jo viikko...
On mulla siihen jonkunlainen selityskin: kiireitä on ollut ensin jouluvalmisteluissa ja sitten joulunpyhien vietossa ja isällekin on tullut siirryttyä ja täällä olen toosi vähän koneella. Ainakin verrattuna siihen, kuinka paljon ajastani käytän koneella oloon silloin, kun oon äidillä ;)
Tosiiaan, jos joku ihmetteli, että mitä? laittoiko Elanor hymiön? vastaus siihen on painava kyllä: nyt on käynyt vähän niin, että kun kirjoituksestani muutenkin tulee (ainakin omasta mielestäni) tosi kirjallisen ja vakavan kuulosta, niin pitää yrittää keventää sitä vähän hymiöiden avulla. Hymiölakossa olin kuitenkin ihan kiitettävän ajan...

Nyt kuitenkin aattelin kiduttaa teitä vähäsen kertomalla ensin todistuksestani ja sitten joulunäytelmän ensi-illasta, joka oli viime torstaina koulun joulujuhlassa. Sitten siirryn vähän ajankohtaisempiin aiheisiin ((;

Todistus oli ihan hyvä, huonompi kuin viime keväänä. Keskiarvon laskemisessa tuli vähän ongelmia: ekaa kertaa yrittäessäni sain tulokseksi n. 7,7 eikä se vois olla mahollista kun huonoin numero oli kasi... Toka tulos vaikutti sentään jo oikeammalta: 9,0714286, joka pyöristyy 9,1:een, eikös vaan? Toosin otin laskuihin mukaan käytöksen, joka on kymppi, hehee. Lukuaineiden keskiarvo yllätti: se oli 8,9 JOS en onnistunu mokaamaan laskuja jotenkin täydellisesti... Että meni hyvin joo, heh.
Haluisin kertoa joulunäytelmästä lisää, mutta jotenkin musta tuntuu että te kyllästyisitte lukemaan sitä, mutta ihan sama, kerron kuitenkin jotain.
Mun hovineitirooliasuun kuului torstaina tekoripset, jotka oli toosi pitkät ja omituiset, silmät vähän vuosi kun en oo oikeen tottunu pitämään niitä... Siihen kuulu kans pitkä, vielotinharmaa mekko, jossa oli vähän röyhelöiset hihat joita puvustuksen mukaan kuului pitää olkapäällä mutta joita minä ja neljä muuta tyttöä, joilla oli samanlaiset mut eriväriset mekot, haluttiin pitää sillai alhaalla (päätettiin kapinoida ja laitettiin ne alas; näytelmän jälkeen sitten puvustuksesta vastaava ope tuli valittamaan mulle tähän tapaan: "Ens näytöksessä sitten ette todellakaan voi pitää noita noin, muuten te näytätte joltain ihan muulta kuin hovineidoilta". Tanssijoilla sitäpaitsi oli paaljon avonaisemmat kaulukset yhdistettyinä mielenkiintoisiin tansseihin: kaikki kasit kutsukin tanssijoita hovihuoriksi ja meitä hovineitoja hovihaaremiksi ♥) ja sitten vielä harmahtava pitsiesiliina. Meikit oli melko näyttävät, niinku teatterimeikkien pitääkin olla ja hiukset tuntu tosi oudoilta: ystäväni letittivät näihin lyhyisiin, sekaisiin hiuksiin kaksi ranskalaista lettiä ja suihkuttivat tajuttoman määrän lakkaa... Siitä on varmaan vuosia kun mun hiukset on viimeksi ollu kiinni.
Niin siis lupasinko kertoa lyhyesti? No, asukuvaus on ohi ja siirryn muihin joulunäytelmäaiheisiin. Aloitetaas poikien tanssista. Joulunäytelmään kuuluu siis aina muutama tanssi, ja yhdessä niistä pojat tanssii. Se on aina sanoisinko mielenkiintoista nähtävää... Ne liikkeet on aika jänniä ja musakin oli tänä vuonna "I'm sexy and I know it". Toosin meiän koulun psykopaattiope pilas kaiken: se käski, että näytelmässä pitää soittaa semmonen versio, jossa ei kuulu kertosäkeen laulua. Pitkään se ei meitä näyttelijöitä haitannut: päätettiin huutaa verhoissa täysillä sitten se I'm sexy and I know it. Saatiin osa katsojistakin mukaan ja se ope meni tekniikalle huutamaan siitä; se kun luuli että tekniikka olikin laittanut alkuperäisen version. Saatiin hyvät naurut.
Sitten: joulunäytelmän es-episodi. Ekassa kohtauksessa yhen hovineidoista kuului tuoda pääpahikselle, prinssi Juhanalle, viinilasillinen (tyhjä sellainen), mutta viime tipassa päätettiin verhoissa vaihtaa se es -tölkkiin. Koko katsomo nauro ihan täysillä, kovimmin kuitenkin lukiolaisohjaajat, jotka tuijotti sitä tölkkiä täysin epäuskoisena... Oli toosi vaikeeta yrittää pitää pokkaa ;D
Laittaisin kuvia näytelmästä jos Henna -ystäväni viitsisi lähettää niitä mutta tunnen sen kyllä, joten voin sanoa saavani ne kuvat osapuilleen silloin, kun täytän viisikymmentä vuotta. 
Ei mulle nyt muuta hauskaa tule mieleen joulunäytelmästä, joten voidaan siirtyä tuoreempiin tapahtumiin. Aloitan (tai siis jatkan) eilisestä.


Kävin eilen kattomassa tuon Tintin seikkailut -leffan isäni, pikkusiskoni ja ystäväni kanssa, kun isällä oli neljä leffalippua käytettävänä, jotka piti käyttää eiliseen mennessä... Tarinaa oli kyllä muutettu toosi paljon, eikä toiminta ollu niin fiksua kuin sarjiksissa, vaan enemmän koheltamista, mutta leffa oli silti hauska ja hino, 3D toimi tosi hyvin.

Viime päivinä on tullu luettua, piirrettyä (en oo oikeesti piirtäny aikoihin... ehkä viimeksi toissa vuonna?), pelattua wiitä ja lojuttua muutenkin, rakastan lomia ♥ Taidan nyt lopettaa kirjottamisen tähän, tästä tuli muutenkin aaivan liian pitkä teksti. Taisin kyllä nähä unta, että päivittelin tänne tosi paljon noin yhden lauseen päivityksiä, joten ehkä tää on kuitenkin parempi? Kuviakaan ei nyt tule, kamera on äidillä. Sain siihen kyllä akun joululahjaksi, joten toivottavasti vika oli akussa eikä kamerassa, hehe...
Että moikka vaan ja yritän kirjotella mahollisimman pian uudelleen. Joululahjapäivitys tulee jossain vaiheessa. Ja se haaste...

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

It's almost holiday ♥

Iltaa kaikille!
Viime postauksesta on niin kauan aikaa ja siihen on tullu niin paljon kommentteja ja on tullu yks uus lukijakin (tervetuloa ♥) niin aattelin raapustaa jonkun lyhyehkön postauksen ni JEE! Ja haastetta ei tänään oo tiedossa, kun en oo kuvaillu kenkiäni ja on ihan hirveen vaikeeta valita lemppareita, joten...

Eka leffauutinen, josta oon aivan innoissani. Sherlock Holmes 2: a Game of Shedows tulee ensi-iltaan ylihuomenna ♥ Joku on saattanut huomata, että eri Holmes -versiot on yks mun pakkomielteistä... Tykkäsin kovasti ainakin ekasta osasta ja ootan paljon toltakin... Yritän päästä kattomaan sen mahollisimman pian ja kerron sitten lisää.

Viime talvena... kumpa tulis valkea joulu ♥
Tädädäm, huomenna on joulujuhlat ja sitten alkaa joululoma ♥ Tosin huominen tarkottaa mulle joulunäytelmän ensi-iltaa (ramppikuume ei oo vielä iskenyt) ja todistuksen saamista, mitä vähän pelkään, kun tänä vuonna ei oo menny yhtään niin hyvin kuin ennen... Viime kevään keskiarvo oli 9,1 ja se tippuu varmasti tänä talvena, mut ei se oikestaan mitään haittaa (taino riippuu vähän)...
Nyt mun pitää kyl kertoo vähän vielä joulunäytelmästä, koska pää räjähtää sen takia. Viime tiistaista ollaan vaan ja ainoastaan (tai no ei ihan, mutta siitä lisää myöhemmin) harjoteltu ja harjoteltu ja harjoteltu. On tosi ärsyttävää, kun meitä ohjaa sekä lukion ykköset että yks psykopaattiope ja niiden visiot on aina ihan erilaiset. Sitten ensin huudetaan, että 'sun pitäis olla tuolla, äkkii nyt' ja sitten kun lähtee liikkeelle, se ope on: 'mitä sä siellä teet? heti takaisin'... Mut tänään meni jo ihan hyvin, eka kerta kun muistin takeltelematta kaikki seittemän replaani...
Tänään oli kans joulukirkko, olin siellä lukemassa evankeliumia... Ihan hyvin tais mennä, oli vaan vähän pelottavaa kun koko koulu (jtn 1100 oppilasta) kattoo ja sit kun on hirvee flunssa. Mutjoo ♥

Katotaas, saanko huomenna aikaseks jonkun hienon postauksen, jossa vois jopa olla jotain haasteesta!
Mut jos kommentoit niin oot ihana ♥ (ja jos painat noita nappuloita ni oot melkeen yhtä ihana, mut ihanampi oot kyl jos kommentoit JA painat nappuloita)

perjantai 16. joulukuuta 2011

London ♥

Että heipähei vaan taas,
nyt saatte pienenpienen postauksen, joka koostuu vain ja ainoastaan haasteesta. Luulin tätä melko helposti, mutta sitten huomasinkin, että mulla on kaksi paikkaa, johon menemisestä unelmoin lähes yhtä paljon. Oli kuitenkin pakko valita toinen, joten valitsin sen, mikä tuli ensimmäiseksi mieleen: Lontoon!
Päivä 06: kuva viime kesästäsi
Päivä 07: kuva minne haluaisit mennä
Päivä 08: kuva lempikengistäsi
Kuva weheartitistä.
Lontooseen pääsy on yksi tämän hetken suurimmista unelmistani... Toinen paikka, minne haluaisin NÄÄÄÄÄIN paljon mennä, on Uusi Seelanti (the lord of the rings ♥) ja kolmas USA, siellä erityisesti New Mexico...

torstai 15. joulukuuta 2011

Summer...

Terve vaan taas kaikille!
Tänään (toivottavasti) saatte lyhyehkön postauksen, liian monta romaania ei peräkkäin jaksa lukea. Oikeastaan kirjotan tätä vaan haasteen takia, koska nyt oli niin helppo kohta:
Päivä 05: kuva jostakin mistä haaveilet
Päivä 06: kuva viime kesästäsi

Päivä 07: kuva minne haluaisit mennä
Tähän tehtävään löytyy monia erilaisia, joten valikoin yhden, jonka muokkasin taas picnikillä.


 Vaikka onkin vaan maisema, aika kiva kummiskin. Ystävän mökiltä otettu, ja, niinkuin pitikin, viime kesänä. Silloin meillä oli iihanaa ♥

Sitten te ehdottomasti haluatte kuulla taas kuulumisia. Tänään puol yheksästä puol kolmeen kului taas istuskellessa juhlasalissa ja naureskellessa koulukavereille... Varsinkin poikien tanssi oli aika mahtavaa nähtävää ♥
Sitten joulunäytelmäharkkojen jälkeen meiän vielä piti mennä matikantunnille, plääh, mutta ei siellä sitten muuta tehty kuin palautettiin ja tarkistettiin kokeet. Sain 10+! Oon toosi ilonen, tänä vuonna matikankokeista on tullu siinä seiskan tietämillä olevia numeroita ennen tätä, mut onhan se huomattu ennenkin että geometria on mun vahvin osa-alue matikassa.
Harmittaa ihan sikana kun en pääse koko lippukunnan pikkujouluihin, jotka oisi tänään, koska kohta lähetään yhteen konserttiin. Että heippulei taas kaikille ja luultavasti huomenna tulee taas uus teksti!

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Yörunoilua ja JN

Heippulei vaan kaikille ja sori kun en oo taas pariin päivään postannut, ei oo ees ollut kiireitä mut ei oo oikeen ollut postattavaa.

Näin aluksi, tossa toissailtana sängyssä maatessa tuli kirjotettua pari runoa, toinen toosi omituinen ja eka ihan jees. Talvisin mulla tulee aina iltaunettomuus, kun aurinko laskee niin tekee mieli vaan puuhata kaikkea ja vaikka pakottaa ittensä sänkyyn niin unta ei saa ennen yhtä...

Joku on kai joskus sanonut
ettei kynänpäätä saisi järsiä.
Mutta mitä silloin kun ei
vain tunnu keksivän mitään
mitä kirjottaisi paperille
sinikantiseen, valkosivuiseen
vihkoon täynnä epäonnistumisia,
täynnä kohtaloita, kirjaimia

Sivun reunaan on piirretty sydän
kuka sen on tehnyt, kenelle
senkin salaisuuden voisi paljastaa
viattoman näköinen tyttö,
joka näyttää keneltä vaan
jota ei huomaa kadullakaan

Hänen sieluunsa on kirjoitettu
niin paljon avaamattomia lukkoja
paljon kääntämättömiä sivuja
ja lukemattomia kirjoja,
kertomattomia tarinoita

Mutta kun ei luota kehenkään
ei voi kenellekään kertoa
purkaa ajatustensa lankakerää.


Kun elämä tuntuu seisovan paikallaan
ei liiku, minne mennäänkään

ja tuulen henkäys ei vilvoita

ei palavaa sydäntä virvoita


Silloin kannattaisi hylätä ajatukset
’kuka minä olen, mihin uskoa voi’

avata kaikki elämänsä ukset

ja uskoa: joku elämän minulle loi.

Sitten pääsen lempiaiheeseeni: minuun itseeni ja kuulumisiini, hehhee... Koulussa meillä ei enää oo normaalia koulua suunnilleen ollenkaan tänä syksynä, kasit keskittyy joulunäytelmän harjoitteluun. (Joulunäytelmästä kerroin tässä postauksessa.) Tänään sain yllättäen toisenkin, vaikkakin pienen roolin: oon ykkösroolijaossa talonpoika, jolla on kokonaista yksi repliikki ja jonka silmät puhkaistaan (jos käyttäisin niitä hymiöitä, tähän tulisi sarkastinen hymynaama, mutta kun ei niin ei). Ei sillai, musta se rooli on ihan kiva, mutten tee paljon muuta kuin istun polvillani maassa kädet selän takana ja näytän pelokkaalta, syylliseltä ja epätoivoiselta...
Tänään neuloin pikkusiskon joululahjaa, rohkelikkokaulaliinaa, huimasti eteenpäin, oli niin paljon aikaa, jolloin ei oikeen pystynyt tekemään mitään muuta. Pari tällaista päivää vielä ja se on valmis.
Ai niin tervetuloa, pari uutte lukijaa: teitähän on jopa seitsemän! Sitten kun tulee kymmenen, teen jonkinlaisen juhlapostauksen *vinkvink*.

Eilen meillä oli partion kanssa pikkujoulut, oli ihan sairaan hauskaa. Ostettiin 99 eurolla ruokaa, onneks lippukunta maksaa, syötiin niin että maha meinas haljeta ja katottiin Kirjeitä Julialle, kiva romanttinen leffa.

Ja ei saa unohtaa haastetta.
Päivä 04: kuva aamustasi
Päivä 05: kuva jostakin mistä haaveilet
Päivä 06: kuva viime kesästäsi
  
Tää oli mulle vaikea. Haaveilen niin monesta asiasta, joista osa on semmoisia, mistä on vähän vaikea löytää kuvaa. Päädyin sitten etsimään weheartitistä kuvan yhdestä haaveistani.


Kirjan kirjoittaminen on yksi suurimpia haaveitani, ja saattaahan se jopa onnistuakin joskus... Olen välillä vain niin perfektionisti, että mikään ei tunnu kelpaavan itselleni teksteissäni.



Nyt tämä saa riittää, tekstistä tuli epäkiinnostava ja ylipitkä. Kommentteja silti, kiitos, ootte ihania ♥

lauantai 10. joulukuuta 2011

Pictures

Heipähei vaan kaikille!
Eilen illalla kuvailin jonkun verran, pari ihan kivaa kuvaa sain aikaan, joten saatte nyt lyhyehkön kuvapostauksen haastetta unohtamatta. Täytyy sanoo, että oon nykyään ihan riippuvainen Picnikistä, se on hyvä kuvankäsittelyohjelma, vähän hidas vaan (voihan hitaus johtuu netistäkin). Pitemmittä puheitta: kuvia!

Joulutähti + paaljon muokkausta.

Ikkunasta otettu, sadepisaroita + pari erisävyistä katulamppua.

Samasta kohtaa, mutta vähän heilahtanut.

Huoneeni ikkunasta, heijastus on jännä kun
näkyy sekä kattolamppu (ja mun unisieppari ♥)
että kadun valot...

Ja viimeiseksi vielä haaste:
Päivä 03: kuva siitä, mitä teit tänään
Päivä 04: kuva aamustasi
Päivä 05: kuva jostakin mistä haaveilet


Aamulla sängyssä luin Kolmea muskettisoturia ties kuinka
monetta kertaa...
 Kommentteja, kiitos! Oma suosikkini toi vika kuva (ei haastekuva, vaan se heijastuskuva...).

perjantai 9. joulukuuta 2011

C'est la vie

Terve vaan kaikille.
Päätin nyt sitten haasteen varjolla tulla kertomaan tylsästä elämästäni tännepäin. Jos et oo huomannut, tossa alhaalla on uusi tarina, jonka kirjotin tässä tänään, käypä lukemassa ja kommentoimassa!
Elieli haaste.
Päivä 02: kuva siitä, mitä sinulla oli tänään päällä
Päivä 03: kuva siitä, mitä teit tänään
Päivä 04: kuva aamustasi
 Sori, surkea kuva. Aika hyvin siitä kuiteskin näkyy, mitä tein tänään: musiikkia, kirjottamista, datausta. Sain sentään jotain aikaankin: asensin noi iki-ihanat (huomaa sarkasmi) stereot, jotka on toosi isot järkäleet ja jotka sain ilmaseksi. Tärkeintä on se, että kyllä niillä pystyy levyjä kuuntelemään ja se se tärkein juttu kuitenkin on. Niille en kuitenkaan vielä oo löytänyt paikkaa, joten nyt ne on lattialla... Tänään oon sitten kuunnellut Anna Puuta ja Paradise oskaria, hehe... En löytänyt mistään sitä levyä, jota oisin mieluiten halunnu kuunnella, eli Panic! at the Discon Pretty. Oddia, mutta noi levyt löyty, joten...

Ai niin tuli nyt mieleen, niin on pakko hehkuttaa täällä. Kenellekkään tuskin on jäänyt epäselväksi, että partio on aaivan ihana harrastus ja iiso osa elämääni? Hyvä. Yks lippukunta (jos täällä on joku toosi tietämätön, niin lippukunta on verrattavissa urheiluseuraan...) järjestää joka vuosi semmosen kaupunkikilpailun  kuin Hiipivä haamu, siinä pitää mennä ryhmissä ympäri Helsinkiä ja tehä tehtäviä ja näin. No, meiän porukka (minä + viis mahtavaa ihmistä) oli siellä tänä vuonna ekaa kertaa ja tultiin kuudenneks! Sori, teiän pitää kestää nyt hetki ah-niin-harvinaista itsekehua: kuulemma meiän lippukunnassa ei kenelläkään koskaan oo menny niin hyvin... Hehe.

Että tämmöinen täysin turha ja tylsä postaus tällä kertaa. Silti saa kommentoida.

Tuulen kuningatar

Pitkästä aikaa saatte luettavaksi tarinan! Tätä oon kirjottanut jo jonkun aikaa, mutta tänään sain kirjoitettua enemmä, kun oon kipeänä kotona... Kommentteja ja pitääkö jatkaa? Aattelin, että vois vielä toisen osan jatkaa, mutta mitä mieltä te ootte?

Tuulen kuningatar

Istuin suurella rantakivellä, katselin auringonlaskua, joka värjäsi kaiken kultaiseksi, vaaleanpunaiseksi. Tunsin jonkun seisovan takanani, joten käännyin hymyillen katsomaan isoäitiäni, joka tuijotti taivaanrantaan.
”Kaunista”, sanoin. Isoäiti nyökkäsi hitaasti.
”Onhan se”, hän vastasi hiljaa. ”Juuri tällaiselta taivas näytti silloin, kun näin isoisäsi viimeistä kertaa.”
En osannut vastata siihen mitään, odotin, että isoäiti jatkaisi, tai ehken sittenkään. Tuntui siltä, että jotain kuuluisi tapahtua. Isoäiti veti syvään henkeä ja puhui hitaalla, rauhallisella äänellä, vaikka hänen silmistään paistoikin pohjaton surullisuus ja ehkä pelkokin. Ne tuntuivat katsovan suoraan taivaanrantaan ja sen ohi.
”Siitä on jo kauan. Kauemmin kuin olet elänyt, kaksikymmentä vuotta siitä on… Niin, kaksikymmentä vuotta tulee täyteen tänään.”
Käännyin takaisin merelle päin, en päästänyt hiiskaustakaan. Minulla ei tuntunut juuri silloin olevan mitään sanottavaa pelottavan vieraan näköiseksi muuttuneelle isoäidilleni.
”Seisoimme silloin tällä samalla paikalla kuin millä me nyt seisomme. Pidimme toisiamme kädestä kiinni, katselimme auringonlaskua. Muistan, miten minä värisin kylmästä ja isoisäsi lämmitti minua vahvoilla käsivarsillaan.”
Kääntyessäni vilkaisemaan isoäitiä huomasin kyynelten alkaneen vieriä pitkin vanhan naisen ryppyisiä poskia. Tartuin häntä kädestä kiinni, yritin lohduttaa ja toivoin, että hän jatkaisi kertomista. Halusin viimein tietää, mitä isoisälle oli tapahtunut.
”Sinä et usko kuitenkaan. En ole voinut koskaan kertoa kenellekään, ei kukaan uskoisi.”
”Kerro kuitenkin”, sanoin hieman anelevalla äänenpainolla. ”Lupaan uskoa.”
Isoäiti katseli minun silmiini kyyneltensä takaa, ajatteli varmaan, miten voisi kertoa. Näin jälkikäteen ymmärrän hyvin, miten vaikeaa alkuun pääsemisen täytyi olla. Hän huokaisi ja aloitti.
”Olimme onnellisia ennen sitä iltaa, olimme viettäneet aikaa täällä mökillä, yhdessä. Saunan jälkeen sitten olimme päätyneet tälle rantakivelle, olimme vain hiljaa, yhdessä, katselimme taivaanrantaan. Sitten tapahtui jotakin, joka muutti kaiken. Kaiken”, isoäiti vilkaisi taas minua miettien, tulenko uskomaan sen, mitä hän seuraavaksi sanoi. ”Taivaanrannasta lähestyi jokin, ensin luulin sitä suureksi linnuksi. Kun se lähestyi, en ollut uskoa silmiäni koska meitä kohti lensi nainen.”
Henkäisin kai epäuskoisesti, koska isoäiti kääntyi katsomaan minua melkein vihaisen näköisenä. ”Sanoinhan ettet uskoisi.”
”Kyllä minä uskon, isoäiti”, sanoin. ”Voitko jatkaa?”
”Tästä on vain niin vaikea puhua”, hän sanoi itkun murtamalla äänellä. ”Luulisi, että tästä olisi kahdenkymmenen vuoden aikana päässyt yli, mutta ei… ehkä se on tuo taivas joka herätti tämän tunteen sydämessäni.
Se nainen, tai paholainen, oli kammottavan kaunis. Liian täydelliset naisenkasvot, suuret, mustan, sinisen ja vihreän väreissä hehkuvat siivet… Minä halusin päästä pakoon, käännyin juostakseni, tartuin isoisäsi käteen, halusin vetää hänet pois sen hirviön luota. Mutta jotain se paholainen oli tehnyt miesparalleni, hän ei liikahtanutkaan, tuijotti vain suu auki sitä naista. En oikein tiedä, mitä silloin tapahtui, muistan, miten se ojensi pitkän kätensä isoisääsi kohti ja seuraavassa hetkessä olin yksin tällä kivellä. Se oli vienyt hänet mukanaan.”
Myönnän, että minun oli yhä todella vaikea uskoa isoäidin kertomusta, mutta yritin silti peittää epäuskoni ja lohduttaa isoäitiäni, joka nyyhkytti sydäntäsärkevästi.
”Mennäänkö sisälle juomaan teetä?” kysyin hieman pakokauhuisena.
”Mene sinä vain edeltä, minä tulen aivan kohta.”
Minua pelotti hieman jättää isoäiti yksin, mutta lähdin kuitenkin sisälle ja laitoin veden kiehumaan.

Kiertelin tuvassa sytytellen kynttilöitä palamaan ja ajattelin isoäidin kertomaa. Voisiko se olla oikeasti totta, ajattelin, mutta olin todella epäuskoinen. Toisaalta olin nähnyt isoäitini kasvot, joissa vierivät kyynelet todistivat kertomuksen aitoutta, mutten edes tiennyt, haluanko uskoa koko tarinaa.
Jonkun ajan kuluttua huomasin huolestua: miksi isoäiti ei ollut tullut sisään? Miltei juoksin rantaan, pelkäsin, että jotain voisi olla tapahtunut.
Rantaan päästyäni pysähdyin pelästyneenä ja jäin tuijottamaan rantakivelle, jossa hetki sitten olin seissyt isoäitini kanssa. Nyt isoäitini seisoi kivellä järkyttyneen näköisenä, katsellen miestä, joka seisoi hänen vieressään. En ollut koskaan ehtinyt nähdä isoisääni, mutta tunnistin silti hänet heti: sen verran paljon kuvia hänestä olin elämäni aikana nähnyt.
En tiennyt, mitä tehdä ja mihin uskoa. En vieläkään järkytykseltäni kyennyt liikkumaan. Katsoin suu auki ja silmät ymmyrkäisinä miten isovanhempani, joista toinen näytti kaksikymmentä vuotta nuoremmalta kuin toinen, vaikka heidän kuuluisi olla samanikäisiä, keskustelivat jostakin. Minusta olisi tuntunut tunkeilulta mennä heidän luokseen, joten jäin siihen missä olin.
Näin miten heidän huulensa liikkuivat yhä nopeammin ja nopeammin, miten isoisän ilme muuttui anelevaksi ja isoäidin yhä vihaisemmaksi. Haukoin henkeä nähdessäni, miten aina yhtä lempeän isoäitini käsi heilahti ilman halki ja läiskähti isoisäni poskelle. Se oli juuri sellainen tilanne, mikä pitäisi näyttää hidastettuna, jos eläisimme elokuvaa.
Puristin silmäni tiukasti kiinni, ajattelin, että jos avaan ne uudelleen tarpeeksi pitkän ajan kuluttua, huomaan kaiken olleen vain unta. Kun avasin silmäni, näkymä ei ollut muuttunut miksikään. Molempien isovanhempieni poskella vieri kyynelvana, kun isoisäni kurotti kätensä isoäidin käteen ja he kääntyivät kohti mökkiä. Käänsin heille selkäni ja juoksin sisälle, en kestänyt tätä enää yhtään kauemmin.

torstai 8. joulukuuta 2011

Sarjakuvia

Heipähei!

Viikonloppuna oon ollut isällä ja siellä tulee aina luettua tosi paljon sarjakuvia (ja katottua leffoja, mutta niistä en puhu nyt tässä postauksessa, leffapostaus tulee joskus myöhemmin), joten päätin kertoa lempisarjakuvistani. Varautukaa: niitä tulee paljon, osa vähemmän, osa enemmän tunnettuja. Kuvat tulee olemaan googlesta haettuja, kun siitä kamerasta ei vieläkään ole mihinkään ja sitä paitsi se taisi jäädä äidille. Niitä kannattaa klikkailla, koska laitoin kaikki pienempään mahdolliseen kokoon tähän tekstiin. Esittelyt eivät ole minkäänlaisessa tärkeys- tai paremmuus- tai missään muussakaan järjestyksessä. Pitemmittä puheitta aloitetaas ensimmäisellä, tunnetulla sarjakuvalla...

... Tintillä! Tykkään Tintistä kovasti, tosin ennen tätä viikonloppua oli ollut toosi pitkä tauko, jolloin en lukenut lähes yhtään Tinttiä. Mikä minä tässä sarjakuvassa sitten viehättää? Ainakin seikkailulliset tarinat, hieno vaikkakin yksinkertainen piirosjälki, hyvät hahmot (päähenkilöä lukuunottamatta, mutta sivuhenkilöiden herkullisuus tulee vain paremmin näkyviin kuin itse Tintti on niin tylsä)... Näitä tuli pienempänä luettua tosi paljon. Isällä on kaikki tai ainakin meklein kaikki albumit, jotkut tosin ns. irtolehtipainoksina mutta kuitenkin. Pikkusisko yheksän vee rupesi juuri vähän aikaa sitten kahlaamaan tinttivarastoja läpi. Tästä ei tarvitse kertoa paljon mitään, koska kaikki tietävät Tintin, joten siirryn seuraavaan...

... joka on sitten todella erilainen. Valerianit ovat scifisarjakuvia, joissa liikutaan ajassa ja paikassa sinne tänne koko avaruudessa. Näihinkin isäni mut tutustutti, täytyy sanoa, että oon aika kiitollinen (niin kuin lähes koko muustakin sarjakuva- ja leffasivistyksestäni, hehee). Näiden päähenkilöt ovat avaruusagentit Valerian ja Laureline, jotka rakastavat toisiaan ja seikkailevat siellä täällä. He ovat kotoisin tuhon jälkeen uudestaan rakennetusta Maasta, sen pääkaupungista Galaxitystä. Tarinoiden juonet ja hahmot ovat uskomattoman kekseliäitä (tietenkin scifissä vain mielikuvitus on rajana), piirrokset älyttömän kauniita ja yksityiskohtaisia... Pitää yrittää olla käyttämättä liikaa ylisanoja, hehee. Faktoja: sarja on ranskalainen, käsikirjoittaja on P.Christin ja piirtäjä J.-C.Mézières, sarjaa on julkaistu 60 -luvulta ja saatetaan julkaista yhä (uusin tarina on viime vuodelta). Hieno sarjis, kannattaa lukea...

Seuraavaksi otan käsittelyyn vanhan kunnon Asterixin (pitäähän siitäkin sanoa jotain, pitäähän). Asterix oli ihan lempparisarjakuvani kun olin pieni, sitä tuli kanssa leikittyä kavereiden kanssa... Ite halusin aina olla Asterix, hehee... Tästä tuskin tarvitsee kertoa sen enempää, sen verran tunnettu... Hauska sarjis,  on aina yhtä piristävää lukea sitä.

No pitäähän mun sanoa sananen Aku Ankastakin, ettei se tule ihan surulliseksi. Pienestä pitäen Akkaria on tullut luettua. Mun lempparipiirtäjä on kyllä Don Rosa, mua viehättää sen piirrosten yksityiskohtaisuus. Tästä ei tarvitse sanoa sen enempää.

Niilo Pieliset ovat belgialaisia vitsisarjakuvia, joita on tullut vuosien varrella lueskeltua. Wikipedian mukaan (ehe) hahmo luotiin Spirou -nimiseen lehteen ja sarjakuvissa Niilo Pielinen työskentelee Spirou -lehdessä. Hänen lemmikkejään ovat kissa ja naurulokki, ja hän seurustelee sihteerin kanssa. Hän tekee erilaisia kokeita (lehden muille työntekijöille on kokeiden takia suositeltu vaarallisen työn lisää), estää toistuvasti vahingossa päätoimittajaa allekirjoittamasta sopimuksia ja sekoilee muutenkin...

Lucky Luke on myös ollut yksi ihan lempparisarjiksistani (ja sitäkin on pienenä tullut leikittyä, ei siitä sen enempää...). Se on vain niin hauska. Ja täytyy sanoa, että lemppareitani taisivat olla ne jutut, joissa Daltonin veljekset ovat mukana. Sarja on alunperin belgialaisen Morrisin piirtämä ja käsikirjoittama, nykyään sitä piirtää joku ranskalainen käsikirjoittaja, mutta perintönä oon tainnut saada vankan uskon siihen, että ne vanhat ovat paljon parempia. Jos joku ei tiedä, Lucky Luke ampuu varjoaan nopeammin ja poistuu tarinan lopussa ratsastaen auringonlaskuun ja laulaen "I'm a poor lonesome cowboy, and a long way from home..."

Yoko Tsuno on (taas) belgialainen sarjakuva, jota piirtää ja käsikirjoittaa Roger Leloup. Sarjan päähenkilö on Yoko Tsuno, japanilaissyntyinen, Euroopassa asuva sähköinsinööri, jonka seikkailut ulottuvat myös avaruuteen ja menneisyyteen, mutta myös ihan meidän omaan maailmaamme. Hänellä on paljon ystäviä (eniten niistä ovat näkyvillä miespuoliset televisiotoimittajat Vic ja Pol, jotka seikkailevat paljon Yokon kanssa). Piirrokset ovat kauniita, pikkutarkkoja ja melko aidon näköisiä (tai no aitous riippuu vähän, avaruuskuvista on vähän vaikea sanoa). Tuo albumi, josta kuva on, on luultavasti se, jonka oon lukenut useimmin (sen takia, että se on löytynyt helposti).

Piko ja Fantasio on ranskalais-belgialainen (mistä johtuu, että niin hirveän monet sarjakuvat on joko ranskalaisia tai belgialaisia tai molempia yhtä aikaa?) humoristinen seikkailusarjakuva, jonka päähenkilöt ovat ympäri maailmaa seikkailevat toimittajat Piko ja Fantasio. En oo lukenut riittävän monta, mutta tykkään sarjasta kuiteskin.

Mafalda on vaihteen vuoksi argentiinalainen strippisarjakuva, jonka päähenkilö on ihmiskunnasta ja maailmanrauhasta huolestunut pieni tyttö, Mafalda (joka, btw, vihaa keittoa. se oli tärkeää)

Viimeiseksi, kunniapaikalle, halusin jättää lempisarjakuvani Corto Maltesen. Anteeksi jo nyt, mutten usko voivani kirjoittaa tästä muuta kuin ylistävän romaanin, mutta kannattaa kuitenkin yrittää lukea. Oijoi, yritin tuossa lukea wikipedia-artikkelia asiasta, mutta tuli vain sellainen olo jota voi kuvailla vain yhdellä merkillä: ♥ (ja kyllä, se piti ilmoittaa, koska se on varoitus siitä hehkutuksesta joka on tulossa).
No siis. Sarjojen nimipäähenkilö, Corto Maltese (nimi tarkoittaa lyhyttä maltalaista) on merimies ilman laivaa, salaperäinen maailmankansalainen, seikkailija, vallankumouksellinen anarkisti, romantikko, onnensoturi... Hän on gibraltalaisen noidan ja cornwallilaisen merimiehen poika, joka on itse viiltänyt käteensä oman kohtalonviivansa. Ulkonäöltään hän on pitkä ja komea, hänellä on musta, hieman kihartuva tukka, ruskeat silmät,  korvarengas vasemmassa korvassa ja tupakka koko ajan suupielessä. Hän on ollut salakuljettaja ja merirosvo, mutta sitten päätyi edes hieman laillisempaan onnensoturin elämään. Poliisit eivät erityisesti pidä hänestä, koska hänet on mm. vapautettu murhasyytteestä ja hänen merirosvotaustansa tunnetaan. Syntyjään hän on britannian kansalainen, mutta on kotonaan melkein missä vain ja miltei järjestään toimii synnyinmaataan vastaan. Hän on syntynyt Maltalla (tästä nimi) noin vuonna 1887. Tarpeen vaatiessa Corto on kylmäverinen tappaja, mutta ei tapa mielellään.
Wikipedia sanoo sarjakuvaa aikuisille suunnatuksi, vakavamieliseksi seikkailusarjakuvaksi. Ehkä se on niin, mutta suosittelen sitä silti! Corto seikkailee ympäri maailmaa ja tarinoihin sekoittuu usein unimaailmaa. Usein niissä ollaan myös todellisissa tapahtumissa (kuten ensimmäinen maailmansota) ja Corto tapaa useita historiallisia henkilöitä, kuten kirjailija Hemingwayn. Ja tosiaan, sarjojen tekijä on Hugo Pratt, italialainen mies. Kannattaa lukea, jos yhtään kiinnostus heräsi.

torstai 1. joulukuuta 2011

Décembre

Tervehdys taas!

Taas kirjoittamassa, eilen viimeksi, mutta tuskin se ketään haittaa? Itse asiassa taidan ite olla ainoa jota se vois haitata, mutta kun ei haittaa niin kirjottelen tänne.
Sitten voisin jättää noi täysin turhat selitykset sikseen ja keskittyä muihin asioihin.
Tänään alkoi nyt sitten joulukuu (kaikki on kyllä luultavasti huomanneet sen jo). Tosi monet puhuu siitä, että jee, voi avata joulukalenterin ekan luukun mut HÄÄ-HÄÄ: mä oon voinut avata jo viime sunnuntaista! Partiolaisten adventtikalanteri kun alkoi jo ekasta adventista niin kuin aina. Sen lisäks mulla on akkarista tullu kalenteri (hehee) jonka luukkuu en oo vielä avannu. Se ei kyl oo kovin kiinnostava joulukalenteri, mutta mitä enemmän luukkuja avattavana sitä kivempaa. Ja on mulla kans hesarin joulukalenteri, tai se on mun käytössä sitten kun jaksan leikata sen irti lehdestä, mutta oon laiska.
Tän päivän luukku partiolaisten joulukalenterissa!
Jos jotain ihmetyttää, décembre on ranskaa ja tarkottaa yksinkertaisesti joulukuuta. Sen otsikoksi otin, koska oon kirjottamassa toista kirjettä meidän ranskalaisille vaihtopareille. Pareja ei kyl oo vielä valittu, joten luultavasti koko luokka lukee sen mun kirjeen, jossa mun piti kertoa suomalaisesta joulunvietosta. Kirjeestä tulee luultavasti pitkä ja siinä on huonoa ranskankielta, mutta voi voi. Luultavasti siellä Ranskassa nauretaan jo muutenkin meiän kielitaidolle (tosin mekin nauretaan niiden upealle englannintaidolle), joten tilannetta ei voi enää pahentaa. Yritän keksii paaljon kertomista ja laitan kans kuvia. Ärskyttää vaan, että oon tainnu kadottaa jonnekkin koneen syövereihin pari kivaa kuvaa viime joululta, jotka oisin halunnu laittaa. Yhessä niistä pikkusiskoni (silloin 8) istui kuusen alla... Se oli sulonen kuva.
Koulussa tänään liikassa meillä oli paritansseja ja joogaa. Mulle ei riittäny poikaa, joten tanssitin sitten yhtä tyttöä, joka on tullut meiän luokalle tänä vuonna eikä oo vielä oikeen löytäny paikkaansa ja joka viettää aikaa aina välillä mun ja mun ystävien kanssa. Voi sitä tyttöparkaa, kun joutu mun pariks. Mä oon ihan surkee tollasissa, varsinkin, kun en oo yhtään tottunu tanssimaan kikapoota poikana... Yllättävää kyllä, en oo aikasemmin joutunu esittää poikaa. Tanssittiin kanssa rokkia, kikapoossa sentään pysyin tahdissa, se on niin helppo, mutta rokissa menin välillä ihan sekasin. Niin kyllä mun parikin. Jooga oli kivaa, vaikkakin melko väsyttävää. Ja se vika siinä oli, että kun me joogattiin semmosessa huoneessa, johon näkee lasiovien läpi sekä poikien että tyttöjen pukkareiden edessä olevilta käytäviltä. Mun paikka oli sitten nerokkaasti just siinä poikien puolen oven edessä ja kun kaikki makaa patjoillaan sillai takapuolet pystyssä niin ei vaan pojat tuu just silloin pukkariinsa. Niillä oli hauskaa, kun siinä katteli meiän perseitä...
Päivän asu. Vihree toppi H&M, napillinen sinertävä toppi Lidlistä samoin kuin nuttukin, farkkushortsihaalari
naapurin vanha mutta taitaa olla H&M. Sukkiksista ei mitään tietoo. Haaste. Kuvat otettu pikkusiskon huoneessa,
koska siellä on hyvä peili...
Tänään päätin nyt sitten jatkaa haastetta, joten näette kauniin asuni. Hehe, kuten saatatte huomata, sekä toppi että nuttu on Lidlistä... Halpis on joskus tosi kivaa ja hyvää, nuttu on mun lempparinuttu. Hehee.
Päivä 01: kuva sinusta
Päivä 02: kuva siitä, mitä sinulla oli tänään päällä
Päivä 03: kuva siitä, mitä teit tänään

Tällaista tänään. Kommentteja ja klikkauksia, kiitos! Tiedoksi, meen huomenna isälle joten päivityksiä ei välttämättä tuu ennen ens keskiviikkoo, kun tuun takaisin äidille.

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Kuulumisia

Heippa!

En ole taas hetkeen kirjoitellut, joten saatte nyt kuulla ihan kaiken.
Tai ette oikestaan, mutta ei se mitään. Kukaan ei kuitenkaan haluaisi kuulla kaikkea ja itse asiassa sen kertominen olisi täysin mahdotonta... Joo, mäkin tykkään ajatuksistani ja siitä, miten niihin voi eksyä...

Kirjottamistilanteestani sen verran, että kirjotan nyt kahta novellii, joista ainakin toinen löytää tiensä tänne valmistuttuaan. Toinen menee mun novellikokoelmaan, jossa on ihan sika hyvä idea (kiitos siitä ystävälleni, ehe) mutta joka on ihan alussa vasta ja josta ei sen enempää (koska oon tyhmä ja kunnianhimoinen ja haluan ja unelmoin, että saisin sen joskus julkaistua). Alotin sen kirjottamisen eilen, yhä eka novelli kesken. Että jossain vaiheessa saatte luultavasti luettavaksenne fantasianovellin. Just nyt ei oo oikeen ollu inspistä.
Kidutan teitä lumisilla ja jouluisilla kuvilla. Muahhahhaa.
Viime talvena oon ottanut.
Ja valokuvaus on yhä vain jäissä. Haluan sen järkkärin... Viikonloppuna pääsin kuvaamaan yhen meiän partion johtajista yli-ihanalla järkkärillä ja kuume nousi taas... Luultavasti niistä kuvista tuli kyl ihan surkeita, mulla kesti jonkun aikaa tottua kameraan. Tähän postaukseen kattelin sitten vanhoja kuvia, joita muokkailin. Ihan kivoja, mun mielestä.
Tänään sitten alkoi valinnainen taloustieto. Ei vaikuttanut erityisen kiinnostavalta, koko luokka vaan nukkui, ite leikkasin vihon kannesta irti ympyrää (ehe). Aineen paras juttu toistaiseksi on ihmiset, jotka siellä on, ihania ihmisiä. Tänään oli myös joulunäytelmäharjoitukset parin viikon tauon jälkeen... Ihan turhaan siellä olin, ei ollu mitään tekemistä ja pääsin kotiin nälkäsenä kuudelta. Huomenna vielä on se paljonpuhuttu ruotsin viiden verbin verbikoe, josta pitäis saada täydet... Luen siihen vielä huomenna.
Huomaatte varmaan, että taas tuli uus ulkoasu. Koko ajan on mennyt yksinkertasempaan. Tykkään kyl tästä perusmustavalkosesta. Jotain banneria suunnittelen, mutta saas nähä kuin kauan siinä tulee kestämään.

Että tämmöstä. Haaste nyt sai toistaiseksi jäädä, joku päivä lupaan kuvata sen asuni ja laittaa sen tänne, mutta kun kamera on mitä on enkä oo kotona valoseen aikaan (kouluun lähtö pimeellä, koulusta tulo pimeellä... tosi raivostuttavaa). Kommentteja ja klikklik!

torstai 24. marraskuuta 2011

Haaste ja perussähläystä

Tervehdys vaan kaikille ♥

Viime keväänä lätäköstä otin kuvan pikkusiskon saappaista
ja tänään se pääsi muokkaukseen. Kommentteja?

Kerrompas nyt vähän päivästäni koska tätähän te kaikki olette niin innokkaasti odottaneet, saada kuulla mun tylsästä elämästäni... Kuitenkin. Tänään koulussa oli ihan hirvittävän vaikea fyssankoe, meni päin sanonko mitä. Ainakin luultavasti- usein, kun oon ajatellut että meni surkeesti niin oon saanukkin n. kympin... Ens viikolla sitten saatan saada tietää. Tosta tulikin mieleen, valittelin jossain postauksessa hissankokeesta. Maanantaina saatiin sitten ne takaisin, aattelin, että meni ihan surkeesti, mutta 9 ½ sieltä tuli. Ei mun parasta hissa-laatua mutta hyvin kummiskin.
Koulun jälkeen oli tarkoitus mennä yhdelle ystävälle, käveltiin sille bussipysäkille, mistä sen bussit lähtee (ihan toisella puolella kuin se pysäkki, jolta mä kuljen) ja sitten sen äiti soittaakin että se ei sovikaan. Noo, siitä sitten vaan menin sillä ainoolla bussilla, jolla mä pääsen siltä pysäkiltä, mutta joka on ihan tajuttoman hidas. Kotiin pääsin sitten kakskytä minuuttia myöhemmin kuin normaalisti.
Sitten pikku hengähdystauon jälkeen lähin mun uusilla, ihanilla kengillä Itäkeskukseen ostamaan itelleni nimipäivälahjaksi (huomenna nimpparit) Sherlockin ekaa tuotantokautta (♥♥♥) sekä ekaa joululahjaa, josta en kerro sen tarkemmin koska sen kohde lukee tätä blogia aina silloin tällöin. Noo, kun olin ulkona, pengoin laukkuani enkä löytänyt kännykkääni... ei kun takaisin sisälle etsimään. Koska sitä ei näkynyt, jouduin lähtemään kävelemään sitä koulumatkaa takaisinpäin. Eipä kännykkää näkynyt, mutta silti lähdin itikseen. Bussissa istuin varmaan kolmella eri paikalla... ensimmäisen annoin vanhalle miehelle, joka kulki kävelysauvoilla, toinen oli keskiovilla joten lähdin siitä kun bussiin pelmahti kuusi pikkulasta, rattaat ja nainen.
Itiksen Anttilasta on mahdoton löytää mitään. Ties kuinka pitkään pengoin hyllyjä, yritin löytää niitä kahta dvd-boksia, ei löytynyt. Kassalla sitten sanottiin, että sitä toista ei ole edes valikoimassa, mutta Sherlockeja pitäisi kyllä olla. Menin vielä etsimään, eipä Sherlockeja löytynyt mutta se toinen löytyi... Asiantuntevaa palvelua. Stockalta onneks Sherlocit löyty ensi yrittämällä.
Kotona piti sitten harjotella ranskan tunnille - huomenna pitäisi osata ulkoa vuoropuhelun toinen rooli. Onneks vaan viis replaa. Äsken luin niitä ääneen ja sain varmaan ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen kuulla, että äännän hyvin...

Sitten: päätin ruveta tekemään tällaista haastetta muiden päivitysten ohella. Löysin sen tästä blogista. Päätin sitten aloittaa heti tänään, joten etsin kamerastani yhden viimekesäisen, hauskan kuvan jossa minä olen ja muokkasin sitä Picknikillä. Näitä haastepäivityksiä ei siis tule läheskään joka päivä. Saa nähdä, saanko koskaan valmiiksi...
Päivä 01: kuva sinusta
Päivä 02: kuva siitä, mitä sinulla oli tänään päällä
Päivä 03: kuva siitä, mitä teit tänään
Päivä 04: kuva aamustasi
Päivä 05: kuva jostakin mistä haaveilet
Päivä 06: kuva viime kesästäsi

Päivä 07: kuva minne haluaisit mennä
Päivä 08: kuva lempikengistäsi
Päivä 09: kuva siitä, mitä söit lounaaksi
Päivä 10: kuva siitä, mitä haluat tehdä juuri nyt 
Päivä 11: kuva lempijuomastasi
Päivä 12: kuva suosikki ruoastasi
Päivä 13: kuva jostain mitä pelkäät
Päivä 14: kuva unohtumattomasta hetkestä
Päivä 15: kuva sinusta ja ystävästäsi
Päivä 16: kuva kännykästäsi
Päivä 17: kuva huoneestasi
Päivä 18: kuva jostain, mitä haluaisit tehdä ennen kuolemaasi
Päivä 19: kuva, joka saa sinut nauramaan

Päivä 20: kuva jostain mitä teet joka päivä
Päivä 21: kuva hetkestä jota kaipaat
Päivä 22: kuva henkilöstä jonka haluaisit tavata
Päivä 23: kuva jostain mitä rakastat
Päivä 24: kuva henkilöstä jota ihailet
Päivä 25: kuva joka saa sinut hymyilemään
Päivä 26: kuva harrastuksestasi
Päivä 27: kuva, joka tekee sinut surulliseksi
Päivä 28: kuva parhaasta puolestasi/osastasi
Päivä 29: kuva siitä miltä sinusta tuntui tänään
Päivä 30: kuva onnellisesta muistosta


Klikkaa niin näet isona. Muokkaukset menivät vähän yli (?) ja kiitos ihanalle ystävälleni, joka kuvasi ♥

Kommentteja ja pikanäppäimiä (niitä voi painaa montaakin, vinkvink), kiitusta! Ja viikonloppuna ei tule päivityksiä, olen partioretkellä (JEE!!).