Mulla on aivan liian vähän lukijoita, eikä nekään kommentoi, mutta ehkä se on vain oma itteni. Siis oon tosi ilonen näistäkin neljästä lukijasta, enkä syytä teitä ollenkaan. Oi voi, taas sitä miettii, miten paljon hymiöillä saa aikaan...
Tänään on ollut perustylsä sunnuntai, ilman seuraa. Koko päivän (tähän asti) oon ollut koneella, jossain vaiheessa kävin kävelyllä. Oon tehnyt ranskaksi kirjettä, jossa piti kertoa itsestään ja joka jähetetään Ranskaan. Meillä kun on ens vuonna semmonen kiva vaihto, että me mennään n. viikoks perheisiin Ranskaan ja sitten ne tulee meille n. viikoksi. Kohta saadaan tietää parit, jännittää vaan, että saanko tytön vai pojan... Toivottavasti tytön, tuleehan se sentään meille kotiin.
Taas sitä huomaa, kuinka vaikee word on, kun pitää pelata kuvian kanssa. Ne siirtyy paikaltaan heti, kun laittaa uuden kuvan tai lisää tekstiä. Ihan kiva siitä kuitenkin tuli, laitan sen tohon. Jos täällä on joku, joka osaa ranskaa ja pystyy lukemaan tota tihrustusta, voi sitten sanoa, jos huomaa hirveesti jotain virheitä. Sitten korjailen. Tuttuun tapaan napsauttamalla näkee isomman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti