Les miserables ♥

Se on mun uusin innostus. Oon ihan riippuvainen siitä, kirjan luin neljässä päivässä (eli se Victor Hugon Kurjat, lyhennetty suomennus, n. 970 sivuu ♥) ja koko ajan katon youtubesta sen musikaalin 25 -vuotissynttärikonserttia, joka esitettiin viime vuonna ♥
Eihän tää sydän ♥ oo hymiö, eihän? en vois olla käyttämättä sitä, varsinkaan kun puhun joistain tällasista jutuista, joita rakastan.
Mä en tykkää siitä, että mä innostun aina kaikesta ihan liikaa. Eikä mun ystävätkään tykkää siitä... muita mun yli-innostuksen kohteita on varsinkin Taru Sormusten Herrasta, Monty Python, Uusi Sherlock -telkkarisarja, Panic! at the Disco... mun ystävät vois varmaan listata paaljon lisää mut mul ei just nyt tuu mieleen.
Että tähän väliin mä voisin laulaa "oh my friends, my friends forgive me" niinkuin tossa laulussa, joka on tossa alla, lauletaan. Toi laulu on aivan ihana. Siinä nuori miesmelkeinpäähenkilö, jonka nimi on Marius ja jonka ympärillä tarinan rakkausjuonet suureksi osaksi pyörii, laulaa ystävistään ja ystävilleen, jotka on kaikki kuollut kapinassa, jossa Marius itekin oli mukana. Ja Marius oli ainoo niistä ystävyksistä joka jäi eloon... Ihana ja tajuttoman surullinen kappale. Rakastan ♥ Ja joo, älkää välittäkö siit alusta, kappale alkaa ihan vähän sen jälkeen. Noi tyypit siellä taustalla on niitä kuolleita ystäviä. Ja mun lemppari on toi punaliivinen mies tossa Mariuksen oikeella puolella ♥

Sillon kun mä oon ihan innoissani jostakin, mä ajattelen sitä koko ajan. Ja puhun siitä koko ajan. Voitte vaan arvata miten kyllästyneitä mun ystävät on muhun...
Jotain yli-ihanaa tossa tarinassa vaan on ♥ Okei anteeks, yritän olla puhumatta siitä hirveesti. Jos tykkäätte ton tyyppisistä jutuista niin kannattaa lukee ja kattoo.
Ja Turus kannattaa käydä kattomassa jos on mahollisuutta, se oli hieno!