Runoja

Lupasin niitä runoja joten tässä tulee. Kommentteja, kiitosta! (tai ainakin niitä nappuloita voi painaa)

Tää eka on runo kirjan nimistä, eli menin koulun kirjastoon ja valitsin erilaisia kirjan nimiä, joista kokosin runon. Joitan muokkasin, taivutin ihan vähän, mut muuten periaatteessa kaikki on tunnistettavissa. Ihan kaikki säkeet ei oo kirjan nimistä. Runossa on kaksikymmentä eri kirjaa, otetaanpas kisa: kuka tunnistaa eniten!

Maailmanlopun ravintolassa
matkalla kotiin
kasvaa hopeapuu.
Sen oksalla,
unisiepparin alla,
tytöistä parhaimman
lankasydän purkautui
perhospoika, hänen punainen lumpeensa
huhtikuun puutarhassa.
Varjo ei unohda.
Tie auki taivasta myöten
enimmäkseen harmiton syntipukki,
varjojensa valtias.
Ette te minua tunne.
Tuulen tie alkaa
avaralta akkunalta
uinuvien kirjojen kaupungissa.
Myskylintu sen yksin tietää:

varjot kasvavat hämärässä.

Että semmonen. Mä ite tykkään siitä jotenkin. Mitä mieltä ootte? Kestän kritiikin (ja haluan sitä).

Tässä on sittten vielä yksi pienenpieni haiku. Haikujen ideahan on se, että ekassa säkeessä on viisi tavua, tokassa seitsemän ja kolmannessa taas viisi. Oikeaoppisessa haikussa puhutaan luonnosta. Tämmösen kirjotin, oon kirjottanu muitakin, mutta tän kirjotin viime viikolla.

Lumihiutale
leijailee maata kohti.
Sitä en näe.