Yörunoilua ja JN

Heippulei vaan kaikille ja sori kun en oo taas pariin päivään postannut, ei oo ees ollut kiireitä mut ei oo oikeen ollut postattavaa.

Näin aluksi, tossa toissailtana sängyssä maatessa tuli kirjotettua pari runoa, toinen toosi omituinen ja eka ihan jees. Talvisin mulla tulee aina iltaunettomuus, kun aurinko laskee niin tekee mieli vaan puuhata kaikkea ja vaikka pakottaa ittensä sänkyyn niin unta ei saa ennen yhtä...

Joku on kai joskus sanonut

ettei kynänpäätä saisi järsiä.

Mutta mitä silloin kun ei

vain tunnu keksivän mitään

mitä kirjottaisi paperille

sinikantiseen, valkosivuiseen

vihkoon täynnä epäonnistumisia,

täynnä kohtaloita, kirjaimia

Sivun reunaan on piirretty sydän

kuka sen on tehnyt, kenelle

senkin salaisuuden voisi paljastaa

viattoman näköinen tyttö,

joka näyttää keneltä vaan

jota ei huomaa kadullakaan

Hänen sieluunsa on kirjoitettu

niin paljon avaamattomia lukkoja

paljon kääntämättömiä sivuja

ja lukemattomia kirjoja,

kertomattomia tarinoita

Mutta kun ei luota kehenkään

ei voi kenellekään kertoa

purkaa ajatustensa lankakerää.

Kun elämä tuntuu seisovan paikallaan
ei liiku, minne mennäänkään
ja tuulen henkäys ei vilvoita
ei palavaa sydäntä virvoita

Silloin kannattaisi hylätä ajatukset
’kuka minä olen, mihin uskoa voi’
avata kaikki elämänsä ukset
ja uskoa: joku elämän minulle loi.

Sitten pääsen lempiaiheeseeni: minuun itseeni ja kuulumisiini, hehhee... Koulussa meillä ei enää oo normaalia koulua suunnilleen ollenkaan tänä syksynä, kasit keskittyy joulunäytelmän harjoitteluun. (Joulunäytelmästä kerroin tässä postauksessa.) Tänään sain yllättäen toisenkin, vaikkakin pienen roolin: oon ykkösroolijaossa talonpoika, jolla on kokonaista yksi repliikki ja jonka silmät puhkaistaan (jos käyttäisin niitä hymiöitä, tähän tulisi sarkastinen hymynaama, mutta kun ei niin ei). Ei sillai, musta se rooli on ihan kiva, mutten tee paljon muuta kuin istun polvillani maassa kädet selän takana ja näytän pelokkaalta, syylliseltä ja epätoivoiselta...

Tänään neuloin pikkusiskon joululahjaa, rohkelikkokaulaliinaa, huimasti eteenpäin, oli niin paljon aikaa, jolloin ei oikeen pystynyt tekemään mitään muuta. Pari tällaista päivää vielä ja se on valmis.

Ai niin tervetuloa, pari uutte lukijaa: teitähän on jopa seitsemän! Sitten kun tulee kymmenen, teen jonkinlaisen juhlapostauksen *vinkvink*.

Eilen meillä oli partion kanssa pikkujoulut, oli ihan sairaan hauskaa. Ostettiin 99 eurolla ruokaa, onneks lippukunta maksaa, syötiin niin että maha meinas haljeta ja katottiin Kirjeitä Julialle, kiva romanttinen leffa.

Ja ei saa unohtaa haastetta.

Päivä 04: kuva aamustasi
Päivä 05: kuva jostakin mistä haaveilet
Päivä 06: kuva viime kesästäsi  

Tää oli mulle vaikea. Haaveilen niin monesta asiasta, joista osa on semmoisia, mistä on vähän vaikea löytää kuvaa. Päädyin sitten etsimään weheartitistä kuvan yhdestä haaveistani.

Kirjan kirjoittaminen on yksi suurimpia haaveitani, ja saattaahan se jopa onnistuakin joskus... Olen välillä vain niin perfektionisti, että mikään ei tunnu kelpaavan itselleni teksteissäni.


Nyt tämä saa riittää, tekstistä tuli epäkiinnostava ja ylipitkä. Kommentteja silti, kiitos, ootte ihania ♥