Sarjakuvia

Heipähei!

Viikonloppuna oon ollut isällä ja siellä tulee aina luettua tosi paljon sarjakuvia (ja katottua leffoja, mutta niistä en puhu nyt tässä postauksessa, leffapostaus tulee joskus myöhemmin), joten päätin kertoa lempisarjakuvistani. Varautukaa: niitä tulee paljon, osa vähemmän, osa enemmän tunnettuja. Kuvat tulee olemaan googlesta haettuja, kun siitä kamerasta ei vieläkään ole mihinkään ja sitä paitsi se taisi jäädä äidille. Niitä kannattaa klikkailla, koska laitoin kaikki pienempään mahdolliseen kokoon tähän tekstiin. Esittelyt eivät ole minkäänlaisessa tärkeys- tai paremmuus- tai missään muussakaan järjestyksessä. Pitemmittä puheitta aloitetaas ensimmäisellä, tunnetulla sarjakuvalla...

... Tintillä! Tykkään Tintistä kovasti, tosin ennen tätä viikonloppua oli ollut toosi pitkä tauko, jolloin en lukenut lähes yhtään Tinttiä. Mikä minä tässä sarjakuvassa sitten viehättää? Ainakin seikkailulliset tarinat, hieno vaikkakin yksinkertainen piirosjälki, hyvät hahmot (päähenkilöä lukuunottamatta, mutta sivuhenkilöiden herkullisuus tulee vain paremmin näkyviin kuin itse Tintti on niin tylsä)... Näitä tuli pienempänä luettua tosi paljon. Isällä on kaikki tai ainakin meklein kaikki albumit, jotkut tosin ns. irtolehtipainoksina mutta kuitenkin. Pikkusisko yheksän vee rupesi juuri vähän aikaa sitten kahlaamaan tinttivarastoja läpi. Tästä ei tarvitse kertoa paljon mitään, koska kaikki tietävät Tintin, joten siirryn seuraavaan...

... joka on sitten todella erilainen. Valerianit ovat scifisarjakuvia, joissa liikutaan ajassa ja paikassa sinne tänne koko avaruudessa. Näihinkin isäni mut tutustutti, täytyy sanoa, että oon aika kiitollinen (niin kuin lähes koko muustakin sarjakuva- ja leffasivistyksestäni, hehee). Näiden päähenkilöt ovat avaruusagentit Valerian ja Laureline, jotka rakastavat toisiaan ja seikkailevat siellä täällä. He ovat kotoisin tuhon jälkeen uudestaan rakennetusta Maasta, sen pääkaupungista Galaxitystä. Tarinoiden juonet ja hahmot ovat uskomattoman kekseliäitä (tietenkin scifissä vain mielikuvitus on rajana), piirrokset älyttömän kauniita ja yksityiskohtaisia... Pitää yrittää olla käyttämättä liikaa ylisanoja, hehee. Faktoja: sarja on ranskalainen, käsikirjoittaja on P.Christin ja piirtäjä J.-C.Mézières, sarjaa on julkaistu 60 -luvulta ja saatetaan julkaista yhä (uusin tarina on viime vuodelta). Hieno sarjis, kannattaa lukea...

Seuraavaksi otan käsittelyyn vanhan kunnon Asterixin (pitäähän siitäkin sanoa jotain, pitäähän). Asterix oli ihan lempparisarjakuvani kun olin pieni, sitä tuli kanssa leikittyä kavereiden kanssa... Ite halusin aina olla Asterix, hehee... Tästä tuskin tarvitsee kertoa sen enempää, sen verran tunnettu... Hauska sarjis,  on aina yhtä piristävää lukea sitä.

No pitäähän mun sanoa sananen Aku Ankastakin, ettei se tule ihan surulliseksi. Pienestä pitäen Akkaria on tullut luettua. Mun lempparipiirtäjä on kyllä Don Rosa, mua viehättää sen piirrosten yksityiskohtaisuus. Tästä ei tarvitse sanoa sen enempää.

Niilo Pieliset ovat belgialaisia vitsisarjakuvia, joita on tullut vuosien varrella lueskeltua. Wikipedian mukaan (ehe) hahmo luotiin Spirou -nimiseen lehteen ja sarjakuvissa Niilo Pielinen työskentelee Spirou -lehdessä. Hänen lemmikkejään ovat kissa ja naurulokki, ja hän seurustelee sihteerin kanssa. Hän tekee erilaisia kokeita (lehden muille työntekijöille on kokeiden takia suositeltu vaarallisen työn lisää), estää toistuvasti vahingossa päätoimittajaa allekirjoittamasta sopimuksia ja sekoilee muutenkin...

Lucky Luke on myös ollut yksi ihan lempparisarjiksistani (ja sitäkin on pienenä tullut leikittyä, ei siitä sen enempää...). Se on vain niin hauska. Ja täytyy sanoa, että lemppareitani taisivat olla ne jutut, joissa Daltonin veljekset ovat mukana. Sarja on alunperin belgialaisen Morrisin piirtämä ja käsikirjoittama, nykyään sitä piirtää joku ranskalainen käsikirjoittaja, mutta perintönä oon tainnut saada vankan uskon siihen, että ne vanhat ovat paljon parempia. Jos joku ei tiedä, Lucky Luke ampuu varjoaan nopeammin ja poistuu tarinan lopussa ratsastaen auringonlaskuun ja laulaen "I'm a poor lonesome cowboy, and a long way from home..."

Yoko Tsuno on (taas) belgialainen sarjakuva, jota piirtää ja käsikirjoittaa Roger Leloup. Sarjan päähenkilö on Yoko Tsuno, japanilaissyntyinen, Euroopassa asuva sähköinsinööri, jonka seikkailut ulottuvat myös avaruuteen ja menneisyyteen, mutta myös ihan meidän omaan maailmaamme. Hänellä on paljon ystäviä (eniten niistä ovat näkyvillä miespuoliset televisiotoimittajat Vic ja Pol, jotka seikkailevat paljon Yokon kanssa). Piirrokset ovat kauniita, pikkutarkkoja ja melko aidon näköisiä (tai no aitous riippuu vähän, avaruuskuvista on vähän vaikea sanoa). Tuo albumi, josta kuva on, on luultavasti se, jonka oon lukenut useimmin (sen takia, että se on löytynyt helposti).

Piko ja Fantasio on ranskalais-belgialainen (mistä johtuu, että niin hirveän monet sarjakuvat on joko ranskalaisia tai belgialaisia tai molempia yhtä aikaa?) humoristinen seikkailusarjakuva, jonka päähenkilöt ovat ympäri maailmaa seikkailevat toimittajat Piko ja Fantasio. En oo lukenut riittävän monta, mutta tykkään sarjasta kuiteskin.

Mafalda on vaihteen vuoksi argentiinalainen strippisarjakuva, jonka päähenkilö on ihmiskunnasta ja maailmanrauhasta huolestunut pieni tyttö, Mafalda (joka, btw, vihaa keittoa. se oli tärkeää)

Viimeiseksi, kunniapaikalle, halusin jättää lempisarjakuvani Corto Maltesen. Anteeksi jo nyt, mutten usko voivani kirjoittaa tästä muuta kuin ylistävän romaanin, mutta kannattaa kuitenkin yrittää lukea. Oijoi, yritin tuossa lukea wikipedia-artikkelia asiasta, mutta tuli vain sellainen olo jota voi kuvailla vain yhdellä merkillä: ♥ (ja kyllä, se piti ilmoittaa, koska se on varoitus siitä hehkutuksesta joka on tulossa).

No siis. Sarjojen nimipäähenkilö, Corto Maltese (nimi tarkoittaa lyhyttä maltalaista) on merimies ilman laivaa, salaperäinen maailmankansalainen, seikkailija, vallankumouksellinen anarkisti, romantikko, onnensoturi... Hän on gibraltalaisen noidan ja cornwallilaisen merimiehen poika, joka on itse viiltänyt käteensä oman kohtalonviivansa. Ulkonäöltään hän on pitkä ja komea, hänellä on musta, hieman kihartuva tukka, ruskeat silmät,  korvarengas vasemmassa korvassa ja tupakka koko ajan suupielessä. Hän on ollut salakuljettaja ja merirosvo, mutta sitten päätyi edes hieman laillisempaan onnensoturin elämään. Poliisit eivät erityisesti pidä hänestä, koska hänet on mm. vapautettu murhasyytteestä ja hänen merirosvotaustansa tunnetaan. Syntyjään hän on britannian kansalainen, mutta on kotonaan melkein missä vain ja miltei järjestään toimii synnyinmaataan vastaan. Hän on syntynyt Maltalla (tästä nimi) noin vuonna 1887. Tarpeen vaatiessa Corto on kylmäverinen tappaja, mutta ei tapa mielellään.

Wikipedia sanoo sarjakuvaa aikuisille suunnatuksi, vakavamieliseksi seikkailusarjakuvaksi. Ehkä se on niin, mutta suosittelen sitä silti! Corto seikkailee ympäri maailmaa ja tarinoihin sekoittuu usein unimaailmaa. Usein niissä ollaan myös todellisissa tapahtumissa (kuten ensimmäinen maailmansota) ja Corto tapaa useita historiallisia henkilöitä, kuten kirjailija Hemingwayn. Ja tosiaan, sarjojen tekijä on Hugo Pratt, italialainen mies. Kannattaa lukea, jos yhtään kiinnostus heräsi.