Yörunoilua ja JN

Heippulei vaan kaikille ja sori kun en oo taas pariin päivään postannut, ei oo ees ollut kiireitä mut ei oo oikeen ollut postattavaa.

Näin aluksi, tossa toissailtana sängyssä maatessa tuli kirjotettua pari runoa, toinen toosi omituinen ja eka ihan jees. Talvisin mulla tulee aina iltaunettomuus, kun aurinko laskee niin tekee mieli vaan puuhata kaikkea ja vaikka pakottaa ittensä sänkyyn niin unta ei saa ennen yhtä...

Joku on kai joskus sanonut

ettei kynänpäätä saisi järsiä.

Mutta mitä silloin kun ei

vain tunnu keksivän mitään

mitä kirjottaisi paperille

sinikantiseen, valkosivuiseen

vihkoon täynnä epäonnistumisia,

täynnä kohtaloita, kirjaimia

Sivun reunaan on piirretty sydän

kuka sen on tehnyt, kenelle

senkin salaisuuden voisi paljastaa

viattoman näköinen tyttö,

joka näyttää keneltä vaan

jota ei huomaa kadullakaan

Hänen sieluunsa on kirjoitettu

niin paljon avaamattomia lukkoja

paljon kääntämättömiä sivuja

ja lukemattomia kirjoja,

kertomattomia tarinoita

Mutta kun ei luota kehenkään

ei voi kenellekään kertoa

purkaa ajatustensa lankakerää.

Kun elämä tuntuu seisovan paikallaan
ei liiku, minne mennäänkään
ja tuulen henkäys ei vilvoita
ei palavaa sydäntä virvoita

Silloin kannattaisi hylätä ajatukset
’kuka minä olen, mihin uskoa voi’
avata kaikki elämänsä ukset
ja uskoa: joku elämän minulle loi.

Sitten pääsen lempiaiheeseeni: minuun itseeni ja kuulumisiini, hehhee... Koulussa meillä ei enää oo normaalia koulua suunnilleen ollenkaan tänä syksynä, kasit keskittyy joulunäytelmän harjoitteluun. (Joulunäytelmästä kerroin tässä postauksessa.) Tänään sain yllättäen toisenkin, vaikkakin pienen roolin: oon ykkösroolijaossa talonpoika, jolla on kokonaista yksi repliikki ja jonka silmät puhkaistaan (jos käyttäisin niitä hymiöitä, tähän tulisi sarkastinen hymynaama, mutta kun ei niin ei). Ei sillai, musta se rooli on ihan kiva, mutten tee paljon muuta kuin istun polvillani maassa kädet selän takana ja näytän pelokkaalta, syylliseltä ja epätoivoiselta...

Tänään neuloin pikkusiskon joululahjaa, rohkelikkokaulaliinaa, huimasti eteenpäin, oli niin paljon aikaa, jolloin ei oikeen pystynyt tekemään mitään muuta. Pari tällaista päivää vielä ja se on valmis.

Ai niin tervetuloa, pari uutte lukijaa: teitähän on jopa seitsemän! Sitten kun tulee kymmenen, teen jonkinlaisen juhlapostauksen *vinkvink*.

Eilen meillä oli partion kanssa pikkujoulut, oli ihan sairaan hauskaa. Ostettiin 99 eurolla ruokaa, onneks lippukunta maksaa, syötiin niin että maha meinas haljeta ja katottiin Kirjeitä Julialle, kiva romanttinen leffa.

Ja ei saa unohtaa haastetta.

Päivä 04: kuva aamustasi
Päivä 05: kuva jostakin mistä haaveilet
Päivä 06: kuva viime kesästäsi  

Tää oli mulle vaikea. Haaveilen niin monesta asiasta, joista osa on semmoisia, mistä on vähän vaikea löytää kuvaa. Päädyin sitten etsimään weheartitistä kuvan yhdestä haaveistani.

Kirjan kirjoittaminen on yksi suurimpia haaveitani, ja saattaahan se jopa onnistuakin joskus... Olen välillä vain niin perfektionisti, että mikään ei tunnu kelpaavan itselleni teksteissäni.


Nyt tämä saa riittää, tekstistä tuli epäkiinnostava ja ylipitkä. Kommentteja silti, kiitos, ootte ihania ♥

Runoilua ja Laurenaa

Heipähei!

Tänään saatte lukea kolme runoa ja kuulla, ketä kuuntelen nykyään youtubesta koko ajan! Odotatte varmaan todella innokkaina. Ironia on aina yhtä mukavaa (jos joku ymmärsi niin tosi mukavaa).

Nää kaikki kolme runoa oon kirjottanu sängyssä. Kaksi ekaa toissapäivänä ja vika eilen. Kaikkien ideat varastin kirjasta nimeltä Kirjoittamisen ihanuus - nuoren kirjoittajan opas. Ihana, ihana kirja jota suosittelen kaikille, joita kirjoittaminen edes etäisesti kiinnostaa.

Kahden ensimmäisen runon ensimmäiset säkeet olen varastanut eri runoilijoilta (se oli yksi tehtävä siinä kirjassa). Ensimmäisen runon ensimmäisen säkeen (Pelkäsin unia ennen) on kirjoittanut Eino Leino ja toisen runon alun, Lapsuuden viimeisenä yönä, on kirjoittanut Kirsti Kuronen. Älkää pelätkö, en kirjoittanut tosesta runosta sellaista mitä siitä tulee ekana mieleen.

 Mitäs tykkäätte? Molemmat kirjotin siis melkoisen väsyneenä, joten uniteema paistaa läpi. Tämän viimeisen keksin sillai, että olin jo sammuttanut valot ja valmiina nukahtamaan kun Inspiraatio Iski. Joten valo päälle ja kirjoittamaan vaan ♥ Tämäkin perustuu Kinkon harjoitukseen, joka kuului suunnilleen näin: 'Kirjoita runo, jonka ensimmäinen rivi alkaa Harvoin... ja viimeinen rivi alkaa Milloinkaan... Välissä voi olla yksi rivi tai noin 213.' Kuten saatatte huomata, fuskasin vähän: se on kolmanneksi viimeinen rivi joka alkaa Milloinkaan...

Sitten toiseen lupaamaani aiheeseen - Laurenaan. Hän taitaa olla kanadalainen tyttö, joka laulaa ja sanoittaa aivan yli-ihanasti. Tässä mun lempparilaulu, jonka ihana ystäväni minulle näytti (kiitos!). Ja hei - jos joku osaa kertoa, miten noita youtubekappaleita voi laittaa ilman videoo tähän blogitekstiin, olisi ihana ja kertoisi? Oon huono.

Kiitos ja hei hei ja kommentteja ja pikakommenttinappuloita?

Tekemässä ei-mitään

Terve vaan!

En taas oo hetkeen kirjoitellut, pari viime päivää on mennyt huomiseen hissankokeeseen lukiessa ja muutenkin koulutöitä tehdessä. Päässä pyörii koko ajan vaan ne kaikki nimet ja vuosiluvut Suomen itsenäistymisestä sisällissotaan ja Euroopan diktaatoreista toiseen maailmansotaan... Toivottavasti koe menee hyvin, tykkään hissasta ja haluan sen kympin (yks niistä harvoista aineista joissa en oo tyytyväinen muuhun kuin täydellisyyteen, tällaisia ovat kans ussa ja äikkä... huono tapa mistä pitäis päästä eroon). Aioin tänäänkin lukea koko päivän täydellä vauhdilla, mutta just nyt en vaan jaksa. Luen sitten vielä illemmalla ainakin koealueen läpi, saa nähdä jaksanko tehdä enää sen enempää.
Taasen anteeksipyyntöjä, kukaan ei jaksa niitä mutta ei voi mitään: anteeksi siis, etten oo laittanut mitään tarinaa enkä valokuvia pitkään aikaan. Viime postauksessa oli pari runoa mutta siinä sitten taisikin olla kaikki... Kirjotin kyllä eilen kirjoituksessa sen tarinan kuvasta, josta puhuin, mutta se on koulussa ja sitäpaitsi en oo varma, laitanko sen tänne, sen verran omituinen siitä tuli. Lyhyt ja huono. Kirjotustunneilla on liian hauskat ja mielenkiintoset keskustelut, ettei meinaa ehtiä kirjottaa ollenkaan. Hups. Noo, jos yksikin ihminen sanoo haluavansa lukea sen niin se ilmestyy tänne kun saan aikaseks lähettää sen sähköpostiini, jookos?

Jaa jaa, kamera on yhä vain täysin toivottomassa tilassa. Oivoi, haluan järkkärin, ihan tosi!

Heh, tänään onnistuin ajamaan koulusta tullessa pysäkin ohi. Olin keskittynyt lukemaan Juoruja, ihana kirja nyt kun oon päässyt sen kanssa vauhtiin! Sen on kirjoittanut Anna Godbersen ja se on jatkoa Huumaa -nimiselle kirjalle, joka aloitti neliosaisen kirjasarjan, joka on ihanaa romanttista hömppää ja sijoittuu vuosisadan vaihteen Manhattanille. Ihanaihanaihana, en älyä miksi en kyennyt ensin lukemaan tota oikein kunnolla. Nyt, kun se on kunnolla vauhdissa, pitää keskittyä sitten siihen hissaan ja lauantai ja sunnuntai pitää tehdä ussaa, ussaa ja ussaa.

Jos ootte yhtään romanttisia, lukekaa!

Mitäs sitten vielä? Tosiaan, joulu lähestyy ja Elanorin pitäisi ruveta miettimään joululahjoja... Vaan yhelle ystävälle oon keksiny, en kerro, mitä se on koska hän saattaa lukea tätä (vaikka se olisi toosi epätodennäköstä, silti oon kyl antanu sille tän osotteen) ja sitten pikkusisko saa rohkelikkokaulaliinan, jota oon neulonu ikuisuuden. Siis jos se ehtii valmistua. Tommoset värit (kuvassa) siihen löysin sillon joskus viime vuonna? toissa vuonna? sata vuotta sitten? kun rupesin sitä neulomaan. Se on puolessa välissä, vähän päälle... Taitaa olla aika ryhtyä tehoneulomaan! Muuten, kuva vääristää vähän varejä, ei pahasti, mutta kuitenkin. Aattelin  kans tehä sille jotain Sherlock Holmesiin liittyvää, yheksän vuotta vanha tyttö on ihan hulluna Holmeseihin... Sen ikäsenä mä taisin lukee Viisikkoja tai Redwalleja... Ei se kyllä oo vielä lukenu niitä, mutta se rakastaa niitä vanhahkoja telkkarisarjoja, joissa Holmesia näyttelee Jeremy Brett... Kuva tossa ylhäällä. Ja mäkään en pidä tosta, miten toi teksti menee mutta oon huono enkä osaa korjata sitä.

Samainen pikkusisko muuten muistutti mua yhestä oikeesti hyvästä runosta, jonka kirjotin viime talvena. Harmi kyllä se taitaa olla kadonnu, enkä muista siitä mitään muuta kuin tän yhden säkeen:

Kuikan huuto kaukaisuudessa

Siitä on sitten tosi hyvä lähtee miettimään. Jostain  yksinäisestä merimiehestä siinä taidettiin kuitenkin puhua ja mä muistan, että tykkäsin siitä runosta kovasti, samoin kaikki, jotka sen silloin kuulí. Oi voi, pitää yrittää etsiä se.
Tämmöstä tänään. Surkea taitto, huono teksti ja nyt pitää jatkaa sitä hissanlukemista. Tais olla vielä läksyjäkin...
Näin pirteisiin tunnelmiin, hiepähei ja yritän taas kirjoitella!

Ainiin ja kommentteja ja pikanappeja, kiitus!

Runoja

Lupasin niitä runoja joten tässä tulee. Kommentteja, kiitosta! (tai ainakin niitä nappuloita voi painaa)

Tää eka on runo kirjan nimistä, eli menin koulun kirjastoon ja valitsin erilaisia kirjan nimiä, joista kokosin runon. Joitan muokkasin, taivutin ihan vähän, mut muuten periaatteessa kaikki on tunnistettavissa. Ihan kaikki säkeet ei oo kirjan nimistä. Runossa on kaksikymmentä eri kirjaa, otetaanpas kisa: kuka tunnistaa eniten!

Maailmanlopun ravintolassa
matkalla kotiin
kasvaa hopeapuu.
Sen oksalla,
unisiepparin alla,
tytöistä parhaimman
lankasydän purkautui
perhospoika, hänen punainen lumpeensa
huhtikuun puutarhassa.
Varjo ei unohda.
Tie auki taivasta myöten
enimmäkseen harmiton syntipukki,
varjojensa valtias.
Ette te minua tunne.
Tuulen tie alkaa
avaralta akkunalta
uinuvien kirjojen kaupungissa.
Myskylintu sen yksin tietää:

varjot kasvavat hämärässä.

Että semmonen. Mä ite tykkään siitä jotenkin. Mitä mieltä ootte? Kestän kritiikin (ja haluan sitä).

Tässä on sittten vielä yksi pienenpieni haiku. Haikujen ideahan on se, että ekassa säkeessä on viisi tavua, tokassa seitsemän ja kolmannessa taas viisi. Oikeaoppisessa haikussa puhutaan luonnosta. Tämmösen kirjotin, oon kirjottanu muitakin, mutta tän kirjotin viime viikolla.

Lumihiutale
leijailee maata kohti.
Sitä en näe.