Lomalla tapahtunutta

Heippulei.

Oon ollu taas uskomattoman huono kirjottelee tänne, vaikka onki loma. Anteeks. Oon alottanu muutaman postauksen, mutten oo saanu niit loppuun. Jos tän kuitenki saisin? Pidän peukut pystyssä.

Joten.

Lauantaina 2.6 oli kevätjuhlat. Lyhyesti mun todari: keskiarvo tais olla 9,2, kaks kasii (kemma ja ranska) ja viis kymppii (hissa, äikkä, kuvis, terveystieto, bilsa) ja loput ysejä. Ysille lähen siis hyvältä pohjalta, tästä hyvä lähtee miettii mihin lukioon yritän (tällä hetkellä uskon että ekana vaihtoehtona mulle tulee olemaan Kallion ilmasutaidon lukio ja tokana SYK:n ranska-linja).

Voi ei mun ei pitäny puhuu koulusta anteeks lopetan.

Kuitenki, kevätjuhlan jälkeen menin pikkusiskon kans isälle, pikkusisko mökötti koko päivän (kai sitä et sen joku arvosana oli huonontunu, hui kuinka kamalaa) ja mä tuskastelin sitä ettei netti toiminu. Eipä kai sinä päivänä hirveesti muuta tapahtunu.

Sunnuntaista maanantaihin (3.-4.6) olin ystävälläni Hennalla yötä toisen ystävän kanssa. Pelattiin Super Mario Brossii tosi, tosi paljon, syötiin ja pidettiin hauskaa.

Tiistaina, keskiviikkona ja torstaina (5., 6. ja 7.6) olin töissä ja lagasin koneella.

Perjantaista sunnuntaihin (8.-10.6) olin sillä hienolla vaelluksella josta mainitsin. Meitä tais olla siellä aluksi yhdeksän, toiseen yöhön mennessä porukka väheni seitsemään. Se oli jotenkin tyypillinen 'vaellus' meille, käveltiin yhteensä ehkä jopa neljä kilsaa ja loppuaika istuttiin nuotion äärellä syömässä. Kivaa oli, ei mitään valittamista.

Maanantaina (11.6) ensin lagasin aika pitkään, sitten siivosin ja joskus viiden aikoihin mun ystävä tuli meille. Käytiin kaupassa ostamassa perusherkkuja ja loppupäivän lagattiin yhessä ja uskouduttiin toisillemme. Tuntuu niin ihanalta että on joku joka on omissa kaveripiireissään ollu vähän niinku samanlaisessa asemassa, koska kukaan, joka ei oo kokenu sitä mitä mä oon ei vaan osaa ymmärtää sitä. Tähän nimenomaiseen ihmiseen oon tutustunu vasta tänä keväänä, joten siinä on sekin hyvä puoli että se ei oo kuullu samoja juttuja vielä viittätuhatta kertaa toisin kuin kaikki muut mun ystävät. Hän oli meillä yötä (ja tutustutti mut yhteen upeaan peliin, jonka ihan varmasti hankin wiille heti tilaisuuden tultua: ace attorney!).

Keskiviikkona (13.6) menin Suomenlinnaan piknikille kahden ystäväni kanssa. Meitä piti olla isompi porukka mutta muut eivät sittenkään päässeet, joten oltiin kolmistaan. Sää oli ihanan aurinkoinen ja meillä oli hauskaa. Suomenlinnasta lähdettyämme käytiin vielä Akateemisessa, meillä on paha tapa hengata kirjakaupoissa, siitä tulee vaan niin kiva fiilis ja on aina hauskaa olla kirjojen ympäröimänä. Sitä paitsi mulla on reilun kuukauden päästä synttärit joten totta kai mä voin miettiä lahjatoiveita.

Tänään... oon lagannu koneella. Tarkotus ois lähtee ettimään rippimekkoa. Kai. En millään jaksais. Ulkona on nätti sää ja mulla on mukava olo tässä istuessa sohvalla dataamassa ja kattelemassa partsille. Sitä paitsi mulla on vähän nälkä. En oo koko päivänä viel jaksanu syödä. Taidan lähteä tutkimusmatkalle keittiöön.

Että semmosta. Taas tuli täysin kuvaton postaus.

I believe in Sherlock!

Tervehdys

Taas on kulunut lähes viikko viime postauksesta. Tällä kertaa laitan kuviakin! Ainakin toivottavasti! Se oli pakollinen toinen huutomerkki! Ja se oli kolmas ja seuraava neljäs!

Jos saisin selvää edes itse omista ajatuksistani niin olisi kovin, kovin kiva.

Niinsiis lähetään taas kertomaan elämästä.

Ja ai niin, tuo otsikko on sitten propagandaa. Anteeksi. Kaikille jotka eivät ole sherlockhulluja. Eli luultavasti kaikille.

Lauantai

Niin kuin jo sanoinkin viime postauksessa, lauantaina olin isällä ja joulunäytelmäbileissä. Siellä oli hauskaa ja ne onnistuttiin pitämään 'mehubileinä' - vaan yhet ääliöt joi siideriä ja meni siitä ihan sekasin ja kaikki katto niitä sillai 'ei voi olla totta, kun lapsellisii noi on'. Tosin jotkut saattoi kattoa meiänkin porukkaa vähän samalla tavalla, me nimittäin oltiin pullonpyöritystä, mut sehän on hauskaa. Oikeesti ne oli vaan kateellisii meille kun ne ei ite viittiny, sovitaanko niin... Mutta hauska ilta oli ja kotiin pääsin joskus vähän ennen kahtatoista.

Ja tää ei kiinnosta ketään, mut varasin kirjastosta ekan Sherlock Holmes -kirjan, Punaisten kirjainten arvoituksen, jota on kaupunginkirjastossa vaan yks kappale. Oon nro 12 varausjonossa. Tässä kestää kauan... Samaa kirjaa luen tällä hetkellä englanniks.

Olen kovin hehkeänä. Luulin, että oon tossa kuvassa
yksin, mutta sitten huomasin, että Kappas. Istunkin
kaverini, josta näkyy vain hieman nuttua, sylissä.
Voi kaveriparkaa.

Vihaan bloggeria joka kääntää kuvat väärinpäin.
Joka tapauksessa, tässä on maailman hienoin lamppu, joka
näkyy myös edellisessä kuvassa.

Oisko vähän kiva jos partsilta näkyis tämmöinen maisema?
Sori heilahdus, toisaalta se näyttää ihan hienolta.
Oon kade.

Sunnuntai

Sunnuntaina vietin perusviikonloppupäivän. Katottiin Monty Pythonii ja jotain niitä livin 'arvostele mun illallinen' -juttuja, jotka on oikestaan aika hauskaa roskaa. Siis ne illallisjutut, Monty Python taas on yksi mahtavimmista tvsarjoista ikinä, kaikki ei niiden huumoria ymmärrä mutta rakastan niitä silti. Brittihuumori ♥

Tuli tässä mieleen, että jos en ois suomalainen, haluisin varmaankin olla britti. Siellä tapahtuu niin paljon kaikkee, britit on muutenkin ihania + brittienglanti ♥ Toosin skottiaksentti on kaikista ihanin, mutta nyt eksyin taas pahasti aiheesta.

Sunnuntaina lueskelin myöskin ruotsinkokeeseen. En pistänyt koko päivänä nenääni ulos ovesta. Hei, siel on kylmä ja viikonloput kuuluu viettää rennosti!

Mahtava kuva Pythoneista. Googlekamaa.

Maanantai

Viikon eka koulupäivä. Matikkaa, kemmaa, ruotsinkoe ja äikkää. Peruspäivä, ei siitä sen enempää. Kotona datasin. Ja luin. Eli hyvin peruspäivä siis.

Anteeksi oli pakko.
En oo tehny ite.
♥

Tiistai

Jakso vaihtui (reilut 60% kouluvuodesta käyty! Kuka on niin hikke että laskee tollasia päässään matkalla koulusta...minä, anteeksi). Koulussa ekan tunnin, opon, ope ei ilmestynyt paikalle joten vietettiin tunti kirjastossa, tokal tunnil oli matikkaa (boring), sitten luistelua ja vielä ranskaa ja bilsaa. Bilsassa ope taas sekoili: kaikki mentiin yhden pöydän ympärille, hän jakoi kaikille mukit (linnunvatsat) ja erilaiset 'nokat': ite sain kiinalaiset syömäpuikot, joku sai lusikan ja joku pinsetit. Sitten hän kaatoi pöydälle ensin siemeniä, sitten kuminauhoja ja lopuksi tulitikkuja ja niitä piti kerätä mahdollisimman paljon niillä 'nokilla'. Mahdotonta. Tää kuulemma simuloi rannalla asuvien erilaisten lintujen syömistä erilaisina vuosina...

Illalla oli sitten partio, huovutettiin ja juteltiin. Sain kuulla mielenkiintoisia juttuja ihmisistä, joita en tunne edes nimeltä ja jutun, jonka takia haluaisin kuristaa omin pikku kätösin kaikki meidän koulun ysin ja lukiolaiset: Pekka Haavisto tulee puhumaan niille meidän kouluun eikä me kasit päästä kuuntelemaan! Tapan jonkun, ihan tosi, tai sitten vaan lintsaan tunnilta ja menen kuuntelemaan sitä. Argh. Isolla AAlla.

Keskiviikko

Tänään olin koulussa taas (yllätys yllätys) ja kaksi ekaa tuntia oli peruttu openkokouksen takia, joten meillä oli vaan kolme tuntia: enkku, hissa ja ranska. Enkussa meillä oli sanis ja sitten puhuttiin rakkaudesta ja ruvettiin kirjoittamaan rakkaustarinaa. Very interesting... Hissassa jatkettiin esitelmiä, meidän ryhmä tekee Kuuban ohjuskriisistä (ei, en aio ruveta luennoimaan aiheesta teille) ja sen pitäisi olla valmis järjestyksessä kolmannella hissantunnilla tästä laskien. Eli viikon päästä. Ranskassa saatiin ainekokeet takaisin, 7½, ei hyvä mut ei mikään hirveen huonokaan mun tasoa vieraissa kielissä ajatellen. Pyöristetäänhän se kasiin sentään.

Koulun jälkeen lähdin Itäkeskuksen kauppakeskukseen, kun kaverini halusi etsiä jotakin. Itse ostin sitten kuvassa näkyvät asiat.

Elikkäs lyijytäytekynä (hukkaan tai rikon aina kaikki kynät), kuulakärkikynä (ettei enää tarvitsisi vaivata kaveria sen osalta, kumi (entinen alkaa olla aika kulunut ja kaksi kumia penaalissa voi olla vain hyväksi) ja kolme pokkaria (Suomalaisessa on pokkariale, kolme kympillä, nämä löytyivät): Mika Waltarin Komisario Palmun erehdys (oon lukenut vain yhden Palmun, mutta kattonut kaikki leffat, sen verran hyviä ja hauskoja on että ostin), Audrey Niffeneggerin (mikä nimi!) Aikamatkustajan vaimo (oon kuullut puhuttavan tästä, ja kun osui silmiin, päätin ostaa) sekä Terry Pratchettin Herraskaista väkeä (oon lukenut, mutta Pratchettin kirjat ovat aina yhtä hyviä ja niitä kelpaa keräillä).

Sitten kotosalla olen dataillut, kirjoittanut tätä, tehnyt sitä iänikuista hissanesitelmää, siirrellyt kuvia, käynyt koiran kanssa ulkona (näytin varmasti tosi kauniilta hölkätessäni punanaamaisena, hiukset puhaltuneina pois kasvoilta ja kiskoessani perässä kovin halutonta koiraa), syönyt, lueskellut ja sellaista peruskamaa. Pitäisi ruveta lukemaan kemmankokeeseen, josta riippuu se, saanko pidettyä kemman päättötodistuksessa ysinä.

Sanoisinkos tätä sitten vaikka loppukevennykseksi. Kiitos Sherlockin, tämä kappale on soinut aikas ahkerasti youtubesoittolistallani.

Anteeksi kaikille.
Siis tuon biisin takia, mutta oli pakko. Kuunnelkaa ihmeessä ja yrittäkää ymmärtää ja antaa anteeksi.

Tällaista tänään. Anteeksi kahdesta tällaisesta pitkästä tylsästä postauksesta, mutta ideaton vähän vähissä.

Kommentteja ja postausideoita, kiitos (:!

Yörunoilua ja JN

Heippulei vaan kaikille ja sori kun en oo taas pariin päivään postannut, ei oo ees ollut kiireitä mut ei oo oikeen ollut postattavaa.

Näin aluksi, tossa toissailtana sängyssä maatessa tuli kirjotettua pari runoa, toinen toosi omituinen ja eka ihan jees. Talvisin mulla tulee aina iltaunettomuus, kun aurinko laskee niin tekee mieli vaan puuhata kaikkea ja vaikka pakottaa ittensä sänkyyn niin unta ei saa ennen yhtä...

Joku on kai joskus sanonut

ettei kynänpäätä saisi järsiä.

Mutta mitä silloin kun ei

vain tunnu keksivän mitään

mitä kirjottaisi paperille

sinikantiseen, valkosivuiseen

vihkoon täynnä epäonnistumisia,

täynnä kohtaloita, kirjaimia

Sivun reunaan on piirretty sydän

kuka sen on tehnyt, kenelle

senkin salaisuuden voisi paljastaa

viattoman näköinen tyttö,

joka näyttää keneltä vaan

jota ei huomaa kadullakaan

Hänen sieluunsa on kirjoitettu

niin paljon avaamattomia lukkoja

paljon kääntämättömiä sivuja

ja lukemattomia kirjoja,

kertomattomia tarinoita

Mutta kun ei luota kehenkään

ei voi kenellekään kertoa

purkaa ajatustensa lankakerää.

Kun elämä tuntuu seisovan paikallaan
ei liiku, minne mennäänkään
ja tuulen henkäys ei vilvoita
ei palavaa sydäntä virvoita

Silloin kannattaisi hylätä ajatukset
’kuka minä olen, mihin uskoa voi’
avata kaikki elämänsä ukset
ja uskoa: joku elämän minulle loi.

Sitten pääsen lempiaiheeseeni: minuun itseeni ja kuulumisiini, hehhee... Koulussa meillä ei enää oo normaalia koulua suunnilleen ollenkaan tänä syksynä, kasit keskittyy joulunäytelmän harjoitteluun. (Joulunäytelmästä kerroin tässä postauksessa.) Tänään sain yllättäen toisenkin, vaikkakin pienen roolin: oon ykkösroolijaossa talonpoika, jolla on kokonaista yksi repliikki ja jonka silmät puhkaistaan (jos käyttäisin niitä hymiöitä, tähän tulisi sarkastinen hymynaama, mutta kun ei niin ei). Ei sillai, musta se rooli on ihan kiva, mutten tee paljon muuta kuin istun polvillani maassa kädet selän takana ja näytän pelokkaalta, syylliseltä ja epätoivoiselta...

Tänään neuloin pikkusiskon joululahjaa, rohkelikkokaulaliinaa, huimasti eteenpäin, oli niin paljon aikaa, jolloin ei oikeen pystynyt tekemään mitään muuta. Pari tällaista päivää vielä ja se on valmis.

Ai niin tervetuloa, pari uutte lukijaa: teitähän on jopa seitsemän! Sitten kun tulee kymmenen, teen jonkinlaisen juhlapostauksen *vinkvink*.

Eilen meillä oli partion kanssa pikkujoulut, oli ihan sairaan hauskaa. Ostettiin 99 eurolla ruokaa, onneks lippukunta maksaa, syötiin niin että maha meinas haljeta ja katottiin Kirjeitä Julialle, kiva romanttinen leffa.

Ja ei saa unohtaa haastetta.

Päivä 04: kuva aamustasi
Päivä 05: kuva jostakin mistä haaveilet
Päivä 06: kuva viime kesästäsi  

Tää oli mulle vaikea. Haaveilen niin monesta asiasta, joista osa on semmoisia, mistä on vähän vaikea löytää kuvaa. Päädyin sitten etsimään weheartitistä kuvan yhdestä haaveistani.

Kirjan kirjoittaminen on yksi suurimpia haaveitani, ja saattaahan se jopa onnistuakin joskus... Olen välillä vain niin perfektionisti, että mikään ei tunnu kelpaavan itselleni teksteissäni.


Nyt tämä saa riittää, tekstistä tuli epäkiinnostava ja ylipitkä. Kommentteja silti, kiitos, ootte ihania ♥

Tekemässä ei-mitään

Terve vaan!

En taas oo hetkeen kirjoitellut, pari viime päivää on mennyt huomiseen hissankokeeseen lukiessa ja muutenkin koulutöitä tehdessä. Päässä pyörii koko ajan vaan ne kaikki nimet ja vuosiluvut Suomen itsenäistymisestä sisällissotaan ja Euroopan diktaatoreista toiseen maailmansotaan... Toivottavasti koe menee hyvin, tykkään hissasta ja haluan sen kympin (yks niistä harvoista aineista joissa en oo tyytyväinen muuhun kuin täydellisyyteen, tällaisia ovat kans ussa ja äikkä... huono tapa mistä pitäis päästä eroon). Aioin tänäänkin lukea koko päivän täydellä vauhdilla, mutta just nyt en vaan jaksa. Luen sitten vielä illemmalla ainakin koealueen läpi, saa nähdä jaksanko tehdä enää sen enempää.
Taasen anteeksipyyntöjä, kukaan ei jaksa niitä mutta ei voi mitään: anteeksi siis, etten oo laittanut mitään tarinaa enkä valokuvia pitkään aikaan. Viime postauksessa oli pari runoa mutta siinä sitten taisikin olla kaikki... Kirjotin kyllä eilen kirjoituksessa sen tarinan kuvasta, josta puhuin, mutta se on koulussa ja sitäpaitsi en oo varma, laitanko sen tänne, sen verran omituinen siitä tuli. Lyhyt ja huono. Kirjotustunneilla on liian hauskat ja mielenkiintoset keskustelut, ettei meinaa ehtiä kirjottaa ollenkaan. Hups. Noo, jos yksikin ihminen sanoo haluavansa lukea sen niin se ilmestyy tänne kun saan aikaseks lähettää sen sähköpostiini, jookos?

Jaa jaa, kamera on yhä vain täysin toivottomassa tilassa. Oivoi, haluan järkkärin, ihan tosi!

Heh, tänään onnistuin ajamaan koulusta tullessa pysäkin ohi. Olin keskittynyt lukemaan Juoruja, ihana kirja nyt kun oon päässyt sen kanssa vauhtiin! Sen on kirjoittanut Anna Godbersen ja se on jatkoa Huumaa -nimiselle kirjalle, joka aloitti neliosaisen kirjasarjan, joka on ihanaa romanttista hömppää ja sijoittuu vuosisadan vaihteen Manhattanille. Ihanaihanaihana, en älyä miksi en kyennyt ensin lukemaan tota oikein kunnolla. Nyt, kun se on kunnolla vauhdissa, pitää keskittyä sitten siihen hissaan ja lauantai ja sunnuntai pitää tehdä ussaa, ussaa ja ussaa.

Jos ootte yhtään romanttisia, lukekaa!

Mitäs sitten vielä? Tosiaan, joulu lähestyy ja Elanorin pitäisi ruveta miettimään joululahjoja... Vaan yhelle ystävälle oon keksiny, en kerro, mitä se on koska hän saattaa lukea tätä (vaikka se olisi toosi epätodennäköstä, silti oon kyl antanu sille tän osotteen) ja sitten pikkusisko saa rohkelikkokaulaliinan, jota oon neulonu ikuisuuden. Siis jos se ehtii valmistua. Tommoset värit (kuvassa) siihen löysin sillon joskus viime vuonna? toissa vuonna? sata vuotta sitten? kun rupesin sitä neulomaan. Se on puolessa välissä, vähän päälle... Taitaa olla aika ryhtyä tehoneulomaan! Muuten, kuva vääristää vähän varejä, ei pahasti, mutta kuitenkin. Aattelin  kans tehä sille jotain Sherlock Holmesiin liittyvää, yheksän vuotta vanha tyttö on ihan hulluna Holmeseihin... Sen ikäsenä mä taisin lukee Viisikkoja tai Redwalleja... Ei se kyllä oo vielä lukenu niitä, mutta se rakastaa niitä vanhahkoja telkkarisarjoja, joissa Holmesia näyttelee Jeremy Brett... Kuva tossa ylhäällä. Ja mäkään en pidä tosta, miten toi teksti menee mutta oon huono enkä osaa korjata sitä.

Samainen pikkusisko muuten muistutti mua yhestä oikeesti hyvästä runosta, jonka kirjotin viime talvena. Harmi kyllä se taitaa olla kadonnu, enkä muista siitä mitään muuta kuin tän yhden säkeen:

Kuikan huuto kaukaisuudessa

Siitä on sitten tosi hyvä lähtee miettimään. Jostain  yksinäisestä merimiehestä siinä taidettiin kuitenkin puhua ja mä muistan, että tykkäsin siitä runosta kovasti, samoin kaikki, jotka sen silloin kuulí. Oi voi, pitää yrittää etsiä se.
Tämmöstä tänään. Surkea taitto, huono teksti ja nyt pitää jatkaa sitä hissanlukemista. Tais olla vielä läksyjäkin...
Näin pirteisiin tunnelmiin, hiepähei ja yritän taas kirjoitella!

Ainiin ja kommentteja ja pikanappeja, kiitus!

Les miserables ♥

Se on mun uusin innostus. Oon ihan riippuvainen siitä, kirjan luin neljässä päivässä (eli se Victor Hugon Kurjat, lyhennetty suomennus, n. 970 sivuu ♥) ja koko ajan katon youtubesta sen musikaalin 25 -vuotissynttärikonserttia, joka esitettiin viime vuonna ♥
Eihän tää sydän ♥ oo hymiö, eihän? en vois olla käyttämättä sitä, varsinkaan kun puhun joistain tällasista jutuista, joita rakastan.
Mä en tykkää siitä, että mä innostun aina kaikesta ihan liikaa. Eikä mun ystävätkään tykkää siitä... muita mun yli-innostuksen kohteita on varsinkin Taru Sormusten Herrasta, Monty Python, Uusi Sherlock -telkkarisarja, Panic! at the Disco... mun ystävät vois varmaan listata paaljon lisää mut mul ei just nyt tuu mieleen.
Että tähän väliin mä voisin laulaa "oh my friends, my friends forgive me" niinkuin tossa laulussa, joka on tossa alla, lauletaan. Toi laulu on aivan ihana. Siinä nuori miesmelkeinpäähenkilö, jonka nimi on Marius ja jonka ympärillä tarinan rakkausjuonet suureksi osaksi pyörii, laulaa ystävistään ja ystävilleen, jotka on kaikki kuollut kapinassa, jossa Marius itekin oli mukana. Ja Marius oli ainoo niistä ystävyksistä joka jäi eloon... Ihana ja tajuttoman surullinen kappale. Rakastan ♥ Ja joo, älkää välittäkö siit alusta, kappale alkaa ihan vähän sen jälkeen. Noi tyypit siellä taustalla on niitä kuolleita ystäviä. Ja mun lemppari on toi punaliivinen mies tossa Mariuksen oikeella puolella ♥

Sillon kun mä oon ihan innoissani jostakin, mä ajattelen sitä koko ajan. Ja puhun siitä koko ajan. Voitte vaan arvata miten kyllästyneitä mun ystävät on muhun...
Jotain yli-ihanaa tossa tarinassa vaan on ♥ Okei anteeks, yritän olla puhumatta siitä hirveesti. Jos tykkäätte ton tyyppisistä jutuista niin kannattaa lukee ja kattoo.
Ja Turus kannattaa käydä kattomassa jos on mahollisuutta, se oli hieno! 

Tiistai-iltapäivä ja pitäisi lukea kokeisiin

mutta ei vaan jaksa. Eli moi vaan.

Tulin tässä vähän aikaa sitten koulusta. Ylihuomiseen ruotsin kokeeseen pitäisi lukea, mutta taidan aloittaa sen ihan juuri, heti, kun olen kirjoittanut tämän viestin.

Tänään koulussa oli kemmaa (siitä en vain älyä yhtään mitään), matikan koe (tuskin meni kovin hyvin), terveystietoa ja liikkaa, äikäntunti oli peruttu (JEE!!!). Eli ei mikään maailman ihanin päivä, sanoisinkos... Terveystiedon tunnilla sattui aika hassu juttu. Olin parin kaverini kanssa istumassa sellasella yhellä käytävällä olevalla sohvalla, joka on ihan uusi, tekemässä läppäreillä esitelmää. Sitten me nähdään, että meidän koulun rehtori, sellainen ei-millään-pahalla sanoisinkos suurehko mies, kävelee siinä käytävällä. Hän vilkaisee meitä, lähtee kävelemään meitä kohti ja istuutuu kaverini viereen. Vilkaistaan siinä toisiamme semmoset mitä ihmettä? -ilmeet kasvoilla. Sitten tää rehtori kattelee meitä ja mitä mä läppärilläni teen, hetken, ja sanoo jotain sinnepäin, että: "Eikös olekin mukava sohva? Aika pehmeä." Siinä sitä sitten nyökyttelin ja myönsin jotenkin, en muista miten. Rehtori sanoo: "Hyvä tuntuma" ja pompahtaa pari kertaa sillai, että siitä kuuluu kunnon "boing boing". Meinataan revetä siinä, yritän keskittyy siihen ah-niin-kiinnostavaan esitelmääni. Rehtori nousee ylös ja lähtee kävelemään, meillä on pokassa pitelemistä ja revetään nauruun sitten kun hän on vähän kauempana, toivottavasti kuulomatkan ulkopuolella. Nauretaan ja nauretaan, aika sanoisinkos omituinen tilanne.

Tää kuva on yhestä koulun näytelmästä, jossa olin mukana
kun olin kuudennella. Oon toi oikeanpuoleinen. Ei ollu ko-
konaan varjokuvii, jotkut kohtaukset oli. Oli tosi kivaa. Ja joo,
mulla on semmonen hieno miekka tos kädes.

Lisää koulukuulumisia. Meiän koulussa on tapana, että kasit esittää aina joulunäytelmän, siinä on aina mukana kans nelosia pikkujoukkorooleissa (niin kuin esim. taikalinnut, ah mitä muistoja...). Ja lukion ykköset on ohjaamassa, pari opee kans mukana. Aika tosi iso projekti siis, monta näytöstäkin tulee olemaan. Tänä vuonna menin siis mukaan, viime keskiviikkona oli koe-esiintyminen. Meillä on tänä vuonna Robin Hood, ihan jees, ainoo vika, että siinä on niin hirveen vähän isoja naisrooleja ja tyttöjä on aina paaljon enemmän mukana. Perjantaina saatiin tietää roolit: oon Marianin Rebecca -niminen hovineito, arviolta kolmanneks isoin naisrooli, ainoo nimeltä mainittu hovineito, mulla on JOPA viisi repliikkiä... Mut ite tarina on musta kiehtova, tosin erään meidän koulun opettajan kirjoittamana tosi omituinen. En tykkää hirveesti meidän kässäristä. Ehkä ite näytelmästä kuitenkin tulee jotakin... Mieluummin olisin kyllä ollut yks Mary, taitaa olla toisiks isoin rooli ja se on Robin Hoodin joukoissa. Tosin alkuperäsissä Hoodin joukoissa ei ollut yhtään naista...

Oli pakko laittaa kuva Disneyn
Robin Hoodista. Ylihauska leffa,
rakastuin siihen... Pitää hankkii.

Oon sitten viime viikonloppuna lukenut Robin Hoodin, ihan vaan kerratakseni. Pari kertaa sen oon ennenkin lukenut. Tykkään ton tyyppisistä, niinku siitä ja Kolmesta muskettisoturista, jännää... Luin sen n. kahessa tunnissa, kun olin ystävälläni yötä ja oottelin, että hän heräisi. Oltiin valvottu edellisyönä myöhään... Ehe. En kerro kuinka myöhään. Tai oikestaan aikaseen.
Katoin sitten viikonloppuna huvikseni sen samaisen ystävän kanssa Disneyn Robin Hoodin. Ystävänikin on mukana näytelmässä, siit oli ollu niin kauan kun me oltiin nähty se, että piti kattoo. Mä tykkäsin siitä, sen pitäis olla suurempi klassikko. Ihan ylihauska, naurettiin lähes tauotta. Tosin ihmeteltiin, että miten niin se on lastenleffa: siinä oli taistelua, julmuutta, hirttotuomioita, pienten lasten kiusaamista, seksuaalista ahdistelua... Omituista, sanoisin. Mutta se oli ihan mahtava, kannattaa kattoa, ihan tosi. Tosin jotkut asiat siinä vähän häiritsee: siinä puhutaan Robin Hoodista ja hänen iloisista veikoistaan, mutta siinä on Hoodin lisäksi vaan Pikku John. Ehkä se on niin iso, että se pitää laskee moneksi tyypiksi (tai oikestaan eläimeksi).
Katottiin myöskin Chaplinin Diktaattori, hulvaton klassikko, Inception, mahtava, fiksu toimintaleffa, joka on yks ihan mun lemppareista eikä yhtään huonone, vaikka sen kattois kuinka monta kertaa ja pari jaksoo Seinfeldiä. Oli tosi hauskaa. Ja pelattiin Riskiä, ihan hirveen hauska maailmanvalloituslautapeli. Hävisin, se oli kyl eka kerta kun pelasin että ei ihmekään.

Vähän aikasempiin kuulumisiin - nää käyn vaan pikaisesti läpi. Oltiin viime torstaina koulun kaikkien kasien kanssa koko päivä -n. kaheksasta kaheksaan- Turussa. Käytiin tuomiokirkossa, Aboa Vetus -museossa, syömässä jossain ihme viikinkiravintolassa ja kattomassa Les Miserablesia. Ihana näytelmä, tykkäsin kovasti. Se perustuu Viktor Hugon Kurjat -kirjaan, aion lukea sen mahdollisimman pian, pitää vaan varata kirjastosta. Mä jotenkin rakastan kaikkia näytelmiä ja musikaaleja, mun unelma-ammatti (kirjailijan ohella) on näyttelijä. En tiedä vielä, haluisinko olla teatteri- vain leffanäyttelijä, mutta Suomessa ne kyllä kulkee käsi kädessä.
En löytänyt Miserablesista oikeen kunnon kuvaa, joten oli pakko ottaa toi.

Tällainen ylipitkä sepustus tänään. Olisin voinut kirjoittaa paljon pitempäänkin, mutta... Kommentteja, jookosta?

Sunnuntaisepustus

Terve taas

Mulla on aivan liian vähän lukijoita, eikä nekään kommentoi, mutta ehkä se on vain oma itteni. Siis oon tosi ilonen näistäkin neljästä lukijasta, enkä syytä teitä ollenkaan. Oi voi, taas sitä miettii, miten paljon hymiöillä saa aikaan...

Tänään on ollut perustylsä sunnuntai, ilman seuraa. Koko päivän (tähän asti) oon ollut koneella, jossain vaiheessa kävin kävelyllä. Oon tehnyt ranskaksi kirjettä, jossa piti kertoa itsestään ja joka jähetetään Ranskaan. Meillä kun on ens vuonna semmonen kiva vaihto, että me mennään n. viikoks perheisiin Ranskaan ja sitten ne tulee meille n. viikoksi. Kohta saadaan tietää parit, jännittää vaan, että saanko tytön vai pojan... Toivottavasti tytön, tuleehan se sentään meille kotiin.
Taas sitä huomaa, kuinka vaikee word on, kun pitää pelata kuvian kanssa. Ne siirtyy paikaltaan heti, kun laittaa uuden kuvan tai lisää tekstiä. Ihan kiva siitä kuitenkin tuli, laitan sen tohon. Jos täällä on joku, joka osaa ranskaa ja pystyy lukemaan tota tihrustusta, voi sitten sanoa, jos huomaa hirveesti jotain virheitä. Sitten korjailen. Tuttuun tapaan napsauttamalla näkee isomman.

Ja sitten on pakko sanoa: luin aivan mahtavan kirjan, joka kertoo Venäjän viimesestä tsaariperheestä Aleksein henkivartijan ja Anastasian rakastajan näkökulmasta... Kiehtova, kiehtova kirja, kerronta etenee jännässä järjestyksessä, salaisuudet paljastuvat pikkuhiljaa. Kannattaa lukea, varsinkin, jos historia kiinnostaa. Tuossa sen kansi.