Syvänsininen meri

Tervepä terve.

Tässä postauksessa kerroin, että olen menossa katsomaan leffaa nimeltään Syvänsininen meri. No, kävin katsomassa sen ja se oli upea, mutta vaikka siitä on jo aika kauan, haluan nyt kertoa kyseisestä leffasta.

Syvänsininen meri (The Deep Blue Sea) sijoittuu vuoden 1950 tienoille. Elokuva alkaa päähenkilö Hester Collyerin (Rachel Weisz) itsemurhayrityksestä. Koko elokuva sijoittuu pääosin tähän yhteen päivään Hesterin asunnossa, ja kaikkine takaumineen ainakin ite oli hieman pihalla alussa. Hester on muuttanut erilleen aviomiehestään Sir William Collyeristä (Simon Russell Beale) toisen miehen, sodassa lentäjänä toimineen Freddie Pagen (Tom Hiddleston ♥) takia.

Freddie (Tom Hiddleston) & Hester (Rachel Weisz)

Freddie & Hester

Mun sydäntä särkee kattoa kaikkia näitä kuvia. Sille, joka ei oo nähnyt ite leffaa, tulee mielikuva onnellisesta parista, eikö vaan? Siitä, että nämä kaksi ovat onnellisia yhdessä eikä koko elokuvassa ole mitään kauheaa tai surullista tai masennusta tai tai tai...

Argh niin väärä kuva. Oikeasti koko leffa on älyttömän masentava. Siihenhän nimikin viittaa.
Ite ahdistuin, itkin ja nauroin leffan aikana. Sen jälkeenkin mulle jäi jotenkin tyhjä ja ahdistunu olo (varsinkin sen jälkeen ku koin oloni tosi hylätyksi kaikkien kolmen kaverin lähettyä yhessä yhteen suuntaan ja mun mentyä yksin päinvastaseen. Sen jälkeen oikeesti itkin junassa. Mul oli leffan takii jo vähän surkee olo ja oisin tarvinnu jonkun seuraa, mut sitten mul oli älyttömän yksinäinen ja hylätty ja inhottava olo).

Mielestäni hahmot on rakennettu hienosti. Kaikissa on hyvät ja huonot puolensa. Kerron vähän tarkemmin kolmesta päähenkilöstä:

Hester

Hester on melko sympaattinen hahmo, jonka kautta tuntee vahvasti särkyneen sydämen ja masennuksen. Elokuva koetaan suurilta osin hänen kauttaan. (Miksi mä en nyt pysty sanoo Hesteristä paljon mitään? Oikeesti hyvä ja monipuolinen hahmo mut ku ei tuu asioita mieleen ei voi mitään.)

Freddie

Freddie... Ite osalta rakastuin Freddieen, vaikka hän onkin aika paskiainen. Hänen on ollut sodan jälkeen vaikeaa sopeutua siviilielämään, eikä hän kykene vastaamaan Hesterin tunteisiin kunnolla. Freddie on myös äkkipikainen (ja voi ei kun hän huutaa mulle tulee itelle joka ikinen kerta itkuinen olo ja painaudun syvälle penkkiin, en vain kestä sitä, ihanaihana näyttelijä mutta sydäntäsärkevä sellainen, Tom siis). Kuitenkin, hahmossa on jotain johon tyttö rakastuu (puhunkohan nyt Hesteristä vai itestäni? Ja jos puhun itestäni, onkohan 'se jokin' loppujen lopuksi näyttelijä? ehkä mä vaan suljen suuni).

Sir William Collyer (Simon Russell Beale)

Sir William on todella hyvä hahmo. Ite tykkään hänestä, hän on jotenkin todella sympaattinen ja suloinen, rakastaa yhä kaiken jälkeen Hesteriä. Sir William on vanhanpuoleinen mies, joka on tietyllä tavalla aika mammanpoika. Sydäntäsärkevä, ihana hahmo.

Ehken kerro enempää, jos joku haluaa nähä leffan ni en ihan kaikkee kuitenkaan paljasta. Ihana leffa. Surullinen ja masentava mut upea.

Maaliskuu

Heipähei
ja anteeksi se, että olin jo laittanut 'kirjoittavani pian uudestaan' ja siitä on kulunut jo... kauan... yli viikko kuitenkin (laskupää jäi lomalle).
Kerron nyt mitä oon tehny viime aikoina ja pyydän kovasti anteeksi.

Hiihtolomasta iso osa ajasta meni löhöilyyn ja dvdn kattomiseen. Kotoa ei tullut pahemmin liikuttua, tosin tiistaina ja keskiviikkona (ja sen välisen yön) olin yhden uuden ihanan kaverin luona, pidettiin sherlockmaratoni, pelattiin Scotland Yardia (joka on muuten mahtava lautapeli) ja juteltiin ja sellasta, oli ihan mahtavaa. Näiden samojen ihanien ihmisten kanssa vietin kanssa koko sunnuntain, tavattiin ysin aikoihin Pasilan asemalla ja mahtavan pitkän päivän aikana ehittiin mm. ostaa kirpparilta punaisia laukkuja, käydä syömässä, käydä kahvilassa, törmätä Ateneumissa yllättyneen näköiseen bilsan- ja mantsanopeen, puhua, puhua ja puhua sherlockista (ja siinä välissä muustakin), nähdä yksi maailman ihanimmista leffoista johon palaan ihan kohta, roikkua kirjakaupassa ja pitää muuten vaan hauskaa. Raahasin kans järkkäriäni mukana mutten kuitenkaan jaksanu kuvata paljon yhtään.

Toi löytyy Kampin kauppakeskuksesta.

Anteeksi. Sherlockjuttu. Siinä lukee I O U.

En nyt jaksa tylsistyttää teitä kertomalla kovin paljon tästä kuluvasta viikosta. Oon ollu koulussa, ihan perusviikko. Tosin ainoa luokkalaiseni, joka ymmärtää & kestää minua on ollut melkein koko viikon Pariisissa joten mulla on ollut vähän vaikeaa. Ihmiset kun ei jaksa mun sherlockhöpinöitä.
Loin muuten tumblrin, eli jos joku lukijoistani siellä sattuu olemaan niin minut löytää nimellä strawberryjamfieldsforever (älkää kysykö. liittyy vähän sherlockiin) ((:

Nyt siihen asiaan josta mä oikeesti halusin puhua. Taas yksi fandom on saanut musta jäsenen.
Menin sunnuntaina kattomaan Tinker tailor soldier spy (suomeks Pappi lukkari talonpoika vakooja) -leffan ja rakastuin siihen. Kannattaa mennä kattomaan. Upea, upea elokuva.
Rakastan siinä kaikkea. Siinä on ihanan hidas tunnelma, joka kuitenkin vie täysin mukanaan. Hahmot ovat uskottavia ja näyttelijätyö on taivaallista. Musiikkikin on loistavaa. Ja kuvaus ja lavastus ja puvustus ja kaikki. Leffan ikäraja on kyllä 16, mutta olin hirvee pahis ja menin kattomaan sen. Onneksi menin.
Tässä pari kuvaa:

Elokuvan pääosassa on siis Gary Oldman. Ihana näyttelijä, joka teki upean, upean suorituksen tässä leffassa.

Tässä kuvassa näkyy Oldmanin lisäksi yksi eniten palvomistani näyttelijöistä, Benedict Cumberbatch ♥ Myös Bennyn roolityö oli uskomaton. Jos en rakastaisi häntä jo Sherlockin takia olisin nyt yksi hänen faneistaan ihan vaan tämän leffan takia. Bennyllä on maailman ihanimmat poskipäät. Ja se on muutenkin unelma.

Oisin voinu laittaa paljon muitakin kuvia mutta tässä on nyt noi. Sanon vaan että kannattaa kattoa ja että jenkit on tyhmiä kun tää ei voittanut yhtään oscaria. Ens vuonna sitten Hobitti putsaa pöydän.

Tossa sitten vielä vähän soundtrackia jos jotain kiinnostaa semmonen. Ite rakastan.

Anteeks vielä postaustauosta.
Ja muista että Tinker tailor soldier spy on ihana ja Benny on ihana ♥