Tervepä terve.
Tässä postauksessa kerroin, että olen menossa katsomaan leffaa nimeltään Syvänsininen meri. No, kävin katsomassa sen ja se oli upea, mutta vaikka siitä on jo aika kauan, haluan nyt kertoa kyseisestä leffasta.
Syvänsininen meri (The Deep Blue Sea) sijoittuu vuoden 1950 tienoille. Elokuva alkaa päähenkilö Hester Collyerin (Rachel Weisz) itsemurhayrityksestä. Koko elokuva sijoittuu pääosin tähän yhteen päivään Hesterin asunnossa, ja kaikkine takaumineen ainakin ite oli hieman pihalla alussa. Hester on muuttanut erilleen aviomiehestään Sir William Collyeristä (Simon Russell Beale) toisen miehen, sodassa lentäjänä toimineen Freddie Pagen (Tom Hiddleston ♥) takia.
| Freddie (Tom Hiddleston) & Hester (Rachel Weisz) |
| Freddie & Hester |
Mun sydäntä särkee kattoa kaikkia näitä kuvia. Sille, joka ei oo nähnyt ite leffaa, tulee mielikuva onnellisesta parista, eikö vaan? Siitä, että nämä kaksi ovat onnellisia yhdessä eikä koko elokuvassa ole mitään kauheaa tai surullista tai masennusta tai tai tai...
Argh niin väärä kuva. Oikeasti koko leffa on älyttömän masentava. Siihenhän nimikin viittaa.
Ite ahdistuin, itkin ja nauroin leffan aikana. Sen jälkeenkin mulle jäi jotenkin tyhjä ja ahdistunu olo (varsinkin sen jälkeen ku koin oloni tosi hylätyksi kaikkien kolmen kaverin lähettyä yhessä yhteen suuntaan ja mun mentyä yksin päinvastaseen. Sen jälkeen oikeesti itkin junassa. Mul oli leffan takii jo vähän surkee olo ja oisin tarvinnu jonkun seuraa, mut sitten mul oli älyttömän yksinäinen ja hylätty ja inhottava olo).
Ite ahdistuin, itkin ja nauroin leffan aikana. Sen jälkeenkin mulle jäi jotenkin tyhjä ja ahdistunu olo (varsinkin sen jälkeen ku koin oloni tosi hylätyksi kaikkien kolmen kaverin lähettyä yhessä yhteen suuntaan ja mun mentyä yksin päinvastaseen. Sen jälkeen oikeesti itkin junassa. Mul oli leffan takii jo vähän surkee olo ja oisin tarvinnu jonkun seuraa, mut sitten mul oli älyttömän yksinäinen ja hylätty ja inhottava olo).
Mielestäni hahmot on rakennettu hienosti. Kaikissa on hyvät ja huonot puolensa. Kerron vähän tarkemmin kolmesta päähenkilöstä:
| Hester |
Hester on melko sympaattinen hahmo, jonka kautta tuntee vahvasti särkyneen sydämen ja masennuksen. Elokuva koetaan suurilta osin hänen kauttaan. (Miksi mä en nyt pysty sanoo Hesteristä paljon mitään? Oikeesti hyvä ja monipuolinen hahmo mut ku ei tuu asioita mieleen ei voi mitään.)
| Freddie |
Freddie... Ite osalta rakastuin Freddieen, vaikka hän onkin aika paskiainen. Hänen on ollut sodan jälkeen vaikeaa sopeutua siviilielämään, eikä hän kykene vastaamaan Hesterin tunteisiin kunnolla. Freddie on myös äkkipikainen (ja voi ei kun hän huutaa mulle tulee itelle joka ikinen kerta itkuinen olo ja painaudun syvälle penkkiin, en vain kestä sitä, ihanaihana näyttelijä mutta sydäntäsärkevä sellainen, Tom siis). Kuitenkin, hahmossa on jotain johon tyttö rakastuu (puhunkohan nyt Hesteristä vai itestäni? Ja jos puhun itestäni, onkohan 'se jokin' loppujen lopuksi näyttelijä? ehkä mä vaan suljen suuni).
Sir William on todella hyvä hahmo. Ite tykkään hänestä, hän on jotenkin todella sympaattinen ja suloinen, rakastaa yhä kaiken jälkeen Hesteriä. Sir William on vanhanpuoleinen mies, joka on tietyllä tavalla aika mammanpoika. Sydäntäsärkevä, ihana hahmo.
Ehken kerro enempää, jos joku haluaa nähä leffan ni en ihan kaikkee kuitenkaan paljasta. Ihana leffa. Surullinen ja masentava mut upea.
| Sir William Collyer (Simon Russell Beale) |
Ehken kerro enempää, jos joku haluaa nähä leffan ni en ihan kaikkee kuitenkaan paljasta. Ihana leffa. Surullinen ja masentava mut upea.
