Mulla on taas semmoinen olo ettei tekis mieli tehä yhtään mitään.
Parin tunnin päästä alkaa mun ihanan parhaan ystävän rippijuhlat.
Mä en oo ees paketoinu sen lahjaa enkä tehny korttia enkä päättäny mitä puen päälle enkä mitään eikä mun tekis ees mieli.
(Milja jos sä luet tän älä ymmärrä väärin, sä oot ihana ja mä oon oottanu sun juhlia mut tänään ei vaan oo juhlafiilis, u know... kyl mä sinne ilmestyn, usko pois)
Ja ihan tiedoks vaan, mulla taitaa olla kolme keskeneräistä luonnosta. Kyl mä ne postaan viel jossain vaiheessa. Aika pian. Toivottavasti.
Mut hei nyt mä kerron teille vähän eilisestä.
Jos joku ei sitä satu tietämään (mikä on hyvin epätodennäköistä) mä satun fanittamaan Sherlock -nimistä tv-sarjaa aika... intohimoisesti. No, mä kuulun yhteen hienoon ryhmään jossa on reilu parisataa muuta samanhenkistä suomalaista, ja siitä sitten on vielä tehty pienempi, virallinen yhdistys, johon mä kuulun kans.
Eilen mä olin sitten tän yhdistyksen järjestämässä Sherlock-maratonissa, katottiin eka tuottari (eli kolme jaksoo), syötiin (pitsaa ja popcornii) ja juteltiin ja juteltiin ja pidettiin hauskaa. Oli upee päivä.
Ostin sieltä noi kolme pyöreetä pinssiä. Ton pienen sain tuliaisiks Lontoosta. Kaikki paitsi toi sininen liittyy Sherlockiin, sininen taas Doctor Whohon... ehehe
Ihan älyttömän huono valo kuvaamiseen, huomasin... Muuten, eka kuva jonka oon ite ottanu sen jälkeen kun alotin uudestaan bloggaamisen.
Aattelin nyt käydä pikakelauksella läpi vähän kaiken mitä mulle on tapahtunu viime kirjoittamisten (en siis laske eilistä) jälkeen. Saa nähä mitä kaikkea muistan ja kuinka tarkasti kerron. Sitä paitsi katon tässä samalla Leijonakuningasta, joten keskittyminen on vähän toispuoleista. Ja ruokaakin yritän itelleni laittaa.
Tosiaan, postaukset ovat nyt aikas kuvattomia, koska oon isällä ja kamerakin on äidillä.
No siis. Viimeksi kirjoitin maaliskuussa... (piti kaivaa kalenteri esiin, ei tästä muuten tulis mitään) Silloin koulussa oli helppoa, jostain syystä meil ei ollu ees melkään yhtään läksyjä eikä mitään. Partiossa ryhmänohjaajakurssini oli just alkanut... ehkä siitä vähän myöhemmin lisää. Kävin kans yhen partiokaverin kanssa hienossa kisassa nimeltään TarpSport, joka me voitettiin (oltiin viel pienin ryhmä koko kisassa) ja saatiin paaljon suklaata! Tosiaan. Mulla oli kanssa tet lähikirjastossa, koko viikon kanniskelin kirjoja ympäriinsä ja tein semmosii perusjuttuja, oli kivaa. Nyt pitää miettiä mihin haluun ens syksynä... Hesari ois aika jees, täytyy sanoo. Vietettiin kans kavereiden kanssa yhen synttäreitä, pidettiin hauskaa ja annettiin sille yks mahtavimmista lahjoista ikinä: semmonen Sherlock Holmes -hattu, oikeelta nimeltään deerstalker (vähän tommonen:)
Enkä voi kyllä kuollaksenikaan muistaa mitä leffoja me sillon katottiin. Hauskaa oli kuitenkin, niinkun meillä tuppaa aina olemaan... Niiden synttäreiden takii en päässy ekalle ryhmänohjaajakurssiviikonlopulle, mikä ei kyl ihan hirveesti haitannu sillon. Jälkikäteen kyl harmitti.
(Snif, Mufasa on just kuollu...)
SITTEN, huhtikuussa, mulla oli riparin eka osa! Mä oon siis Lähetysseuran riparilla, joka on kahessa osassa: pääsiäisloma ja heinäkuun eka viikko. Siellä oli ihan älyttömän hauskaa, sain uusia ystäviä ja odotan ihan älyttömästi sitä tokaa osaa.
(Timon ja Pumba ekaa kertaa kuvaan!
HAKUNA MATATA)
Huhtikuussa me juhlittiin sitten seuraavan kaverin synttäreitä. Hänellekin me annettiin kans upee lahja (odotan innolla omia synttäreitä... ne saa luvan keksii mulle yhtä mahtavan): sekoteltiin ite kaheksan eri teelaatuu ja nimettiin ne Sherlock-hahmojen mukaan ja tehtiin niille hienot purkit. Sitten vielä se deerstalkerin omistaja kävi Lontoossa ja osti sieltä upeimman TARDIS-lelun ikinä. Jos et kato Doctor Whota sulla ei oo hajuukaan mistä mä puhun joten en ees yritä selittää. (jos haluut kuulla tarkemmin kysy) Feilasin kans vähän äikän puheessa: rupesin melkeen itkemään kesken sen. Mun stressinlaukenemisreaktio on itku eikä se oo kovin kätevää, usko pois... Huhtikuussa koulu alko taas painaa aika lailla, kokeita rupes olemaan enemmän ja muutenkin koulu rupes vaatimaan lisää. Stressaannuin vähän, mikä taas lisäsi tekosyitä sille, etten kirjota tänne... Ryhmänohjaajakurssin tokalla viikonlopulla olin vähän ulkopuolinen, mutta kivaa oli ja opin hyödyllisiä asioita...Koulussa tehtiin puheilmaisukurssilaisten kanssa kehyskertomus meiän koulun kevätkonserttiin, esitettiin siellä vähän niinkuin Hyvät ja huonot uutiset ja mä olin yksi kommentaattoreista. Oli ihan hauskaa, tosin välillä oli tositosi vaikee olla repeilemättä kun yksi kaveri vaan ilmeili katsomossa.
Leffoja on viime aikoina tullu käytyy kattomassa aika paljon.
Huhtikuun lopussa kävin kattomassa Nälkäpelin ja The Artistin. Nälkäpeli... mun mielestä tosi hyvin toteutettu sovitus. Kirjat on upeita ja tää toimi toosi hyvin. Taisin itkeä joissain kohdissa, pääosat näytellään tosi hyvin ja muutenkin tosi onnistunut. Gale oltais tosin voitu näyttää vähän monipuolisemmin, enkä ite tykkää sen näyttelijästä yhtään, joten en tykänny leffa!Galesta melkeen ollenkaan.
The Artist oli kans jotenkin kiva leffa. Tuntu jännältä kattoo mustavalkoista mykkäfilmiä leffateatterissa. Jotenkin tykkäsin leffasta vaikken nyt osaakaan selittää sen tarkemmin. Ei mikään tapaus, u know, mutta tosi... kiva leffa. Se kertoo siitä ajasta, jolloin siirryttiin mykkäelokuvista äänielokuvien maailmaan. Päähenkilö, Jean Dujardinin esittämä George Valentin, on mykkäelokuvatähti, joka jää pois elokuvabisneksestä jä köyhtyy äänimaailmaan siirryttäessä. Nuori tanssija, Bérénice Bejon Peppy Miller on äänielokuvien suurimpia tähtiä, joka pääsi kuuluisuuteen Valentinin siivellä puolivahingossa. Ette ikinä arvaa loppuratkaisua...
Toukokuun puolella kävin kattomassa Kerro, kerro kuvastimen ja The Avengersin (kaksi kertaa).
Kerro, kerro kuvastin ei mun mielestä ollut mikään erityisen hieno ees semmosena lastenleffana miks se on tarkoitettu. Ihan jees mut ei erityisen hyvä. Puvustus oli kyl hieno, mut muuten... nääh. Tosiaan, se on niinkuin Lumikki-tarina, jos joku ei tiiä. Ei siitä sen enempää.
Sitten. The Avengers. Advlhbfanleögsbzehvkdfhnvsd. En oo koskaan aikasemmin pahemmin välittäny supersankarileffoista, mut rakastuin tähän, hyvin toteutetun aivopesun (ja Tumblrin, joka hoiti siitä ison osan) ansiosta kävin kattomassa ja olin myyty. Ite tarina ei oo erityisen erikoinen, hyvä supersankarileffaksi muttei muuten niin. Suurin osa viehätyksestä tulee varmaan näyttelijöistä. Robert Downey Jr:n esittämä Tony Stark/Iron Man (punasessa puvussa etualalla) on upea hahmo vitsaillessaan ja flirttailessaan, Mark Ruffalon Bruce Banner/The Hulk (toi vihreä otus tuolla taustalla) on suloinen ja sydäntäsärkevä (ite muuten samaistun eniten Bruceen näistä vaikka mulla ei olekaan kiivastuessani tapaa muuttua hallitsemattomaksi vihreäksi jättiläismäiseksi hirviöksi), Scarlett Johanssonin Natasha Romanoff/Black Widow (ainoa nainen) on hieno, voimakas naishahmo jonka naiseutta ei korosteta liikaa niinkuin useissa supersankarijutuissa, Jeremy Rennerin Clint Barton/Hawkeye on jotenkin tosi suloinen nuolia ampuva ja rauhallinen 'Legolas' ja kaksi viimestä Avengeria, Chris Evansin Steve Rogers/Captain America (toosi vaikea tunnistaa, toi majesteetillisen näköinen tähtilipun väreihin pukeutunut) ja Chris Hemsworthin Thor (etualalla haarniskassa ja punaisessa viitassa) ovat mun mielestä vähän tylsiä hahmoja, mutta hyvin näyteltyjä kuitenkin. Cap on vähän turhan 'kunnollinen' hahmo, joka tuntuu huutavan FREEDOM joka sekunti. Thorista en taas välitä niin paljon ihan vain sen takia, että hänen veljensä, Loki, on varmaan lempihahmoni koko leffassa. Rakastan sen näyttelijää, Tom Hiddlestonia (josta tulen kyllä selittämään aika paljon, valmistautukaa vain), ja Tumblrin ansiosta saan koko ajan hirveitä Loki-feelsejä. Loki siis on leffan pahis, jumala Asgardista, joka yrittää valloittaa maailman joidenkin ulkoavaruuden örkkilöiden avulla. Loki... miten mä voin selittää mun tunteet sitä tyhmää hahmoa kohtaan? Väärinymmärretty, hyljeksitty Thorin adoptioveli, joka uskoo olevansa parempi kuin kaikki ihmiset. Sitä hahmoa ei edes oo kirjoitettu erityisen hyvin, se pannaan välillä tekemään asioita joita se ei normaalisti tekisi, mutta se näytellään niin upeasti. Tässä, katsokaa sen typeränihanaa naamaa:
Unf ehkä mä lopetan tästä leffasta puhumisen ennen kuin te kaikki hakkaatte ruutunne rikki. Kannattaa käydä kattomassa. Ihan tosi. Rakastuin siihen sen verran että kävin kattomassa kahdesti.
Ehkä mä nyt oon kirjoittanut tarpeeksi tältä kerralta, saatan aloittaa jo tänään seuraavan postauksen koska ihan viime aikoina mulle on tapahtunut kaikkea jännä mutten välttämättä saa sitä tänään valmiiksi. Heipähei siis vaan kaikille!
(Muuten: olisi kiva tietää lukeeko kukaan täällä tätä enää nykyään, joten painakaa jookos nappuloita/laittakaa kommenttia ja ilmoittakaa itestänne ;))
Taas on kulunut lähes viikko viime postauksesta. Tällä kertaa laitan kuviakin! Ainakin toivottavasti! Se oli pakollinen toinen huutomerkki! Ja se oli kolmas ja seuraava neljäs!
Jos saisin selvää edes itse omista ajatuksistani niin olisi kovin, kovin kiva.
Niinsiis lähetään taas kertomaan elämästä.
Ja ai niin, tuo otsikko on sitten propagandaa. Anteeksi. Kaikille jotka eivät ole sherlockhulluja. Eli luultavasti kaikille.
Lauantai
Niin kuin jo sanoinkin viime postauksessa, lauantaina olin isällä ja joulunäytelmäbileissä. Siellä oli hauskaa ja ne onnistuttiin pitämään 'mehubileinä' - vaan yhet ääliöt joi siideriä ja meni siitä ihan sekasin ja kaikki katto niitä sillai 'ei voi olla totta, kun lapsellisii noi on'. Tosin jotkut saattoi kattoa meiänkin porukkaa vähän samalla tavalla, me nimittäin oltiin pullonpyöritystä, mut sehän on hauskaa. Oikeesti ne oli vaan kateellisii meille kun ne ei ite viittiny, sovitaanko niin... Mutta hauska ilta oli ja kotiin pääsin joskus vähän ennen kahtatoista.
Ja tää ei kiinnosta ketään, mut varasin kirjastosta ekan Sherlock Holmes -kirjan, Punaisten kirjainten arvoituksen, jota on kaupunginkirjastossa vaan yks kappale. Oon nro 12 varausjonossa. Tässä kestää kauan... Samaa kirjaa luen tällä hetkellä englanniks.
Olen kovin hehkeänä. Luulin, että oon tossa kuvassa
yksin, mutta sitten huomasin, että Kappas. Istunkin
kaverini, josta näkyy vain hieman nuttua, sylissä.
Voi kaveriparkaa.
Vihaan bloggeria joka kääntää kuvat väärinpäin.
Joka tapauksessa, tässä on maailman hienoin lamppu, joka
näkyy myös edellisessä kuvassa.
Oisko vähän kiva jos partsilta näkyis tämmöinen maisema?
Sori heilahdus, toisaalta se näyttää ihan hienolta.
Oon kade.
Sunnuntai
Sunnuntaina vietin perusviikonloppupäivän. Katottiin Monty Pythonii ja jotain niitä livin 'arvostele mun illallinen' -juttuja, jotka on oikestaan aika hauskaa roskaa. Siis ne illallisjutut, Monty Python taas on yksi mahtavimmista tvsarjoista ikinä, kaikki ei niiden huumoria ymmärrä mutta rakastan niitä silti. Brittihuumori ♥
Tuli tässä mieleen, että jos en ois suomalainen, haluisin varmaankin olla britti. Siellä tapahtuu niin paljon kaikkee, britit on muutenkin ihania + brittienglanti ♥ Toosin skottiaksentti on kaikista ihanin, mutta nyt eksyin taas pahasti aiheesta.
Sunnuntaina lueskelin myöskin ruotsinkokeeseen. En pistänyt koko päivänä nenääni ulos ovesta. Hei, siel on kylmä ja viikonloput kuuluu viettää rennosti!
Viikon eka koulupäivä. Matikkaa, kemmaa, ruotsinkoe ja äikkää. Peruspäivä, ei siitä sen enempää. Kotona datasin. Ja luin. Eli hyvin peruspäivä siis.
Anteeksi oli pakko.
En oo tehny ite.
♥
Tiistai
Jakso vaihtui (reilut 60% kouluvuodesta käyty! Kuka on niin hikke että laskee tollasia päässään matkalla koulusta...minä, anteeksi). Koulussa ekan tunnin, opon, ope ei ilmestynyt paikalle joten vietettiin tunti kirjastossa, tokal tunnil oli matikkaa (boring), sitten luistelua ja vielä ranskaa ja bilsaa. Bilsassa ope taas sekoili: kaikki mentiin yhden pöydän ympärille, hän jakoi kaikille mukit (linnunvatsat) ja erilaiset 'nokat': ite sain kiinalaiset syömäpuikot, joku sai lusikan ja joku pinsetit. Sitten hän kaatoi pöydälle ensin siemeniä, sitten kuminauhoja ja lopuksi tulitikkuja ja niitä piti kerätä mahdollisimman paljon niillä 'nokilla'. Mahdotonta. Tää kuulemma simuloi rannalla asuvien erilaisten lintujen syömistä erilaisina vuosina...
Illalla oli sitten partio, huovutettiin ja juteltiin. Sain kuulla mielenkiintoisia juttuja ihmisistä, joita en tunne edes nimeltä ja jutun, jonka takia haluaisin kuristaa omin pikku kätösin kaikki meidän koulun ysin ja lukiolaiset: Pekka Haavisto tulee puhumaan niille meidän kouluun eikä me kasit päästä kuuntelemaan! Tapan jonkun, ihan tosi, tai sitten vaan lintsaan tunnilta ja menen kuuntelemaan sitä. Argh. Isolla AAlla.
Keskiviikko
Tänään olin koulussa taas (yllätys yllätys) ja kaksi ekaa tuntia oli peruttu openkokouksen takia, joten meillä oli vaan kolme tuntia: enkku, hissa ja ranska. Enkussa meillä oli sanis ja sitten puhuttiin rakkaudesta ja ruvettiin kirjoittamaan rakkaustarinaa. Very interesting... Hissassa jatkettiin esitelmiä, meidän ryhmä tekee Kuuban ohjuskriisistä (ei, en aio ruveta luennoimaan aiheesta teille) ja sen pitäisi olla valmis järjestyksessä kolmannella hissantunnilla tästä laskien. Eli viikon päästä. Ranskassa saatiin ainekokeet takaisin, 7½, ei hyvä mut ei mikään hirveen huonokaan mun tasoa vieraissa kielissä ajatellen. Pyöristetäänhän se kasiin sentään.
Koulun jälkeen lähdin Itäkeskuksen kauppakeskukseen, kun kaverini halusi etsiä jotakin. Itse ostin sitten kuvassa näkyvät asiat.
Elikkäs lyijytäytekynä (hukkaan tai rikon aina kaikki kynät), kuulakärkikynä (ettei enää tarvitsisi vaivata kaveria sen osalta, kumi (entinen alkaa olla aika kulunut ja kaksi kumia penaalissa voi olla vain hyväksi) ja kolme pokkaria (Suomalaisessa on pokkariale, kolme kympillä, nämä löytyivät): Mika Waltarin Komisario Palmun erehdys (oon lukenut vain yhden Palmun, mutta kattonut kaikki leffat, sen verran hyviä ja hauskoja on että ostin), Audrey Niffeneggerin (mikä nimi!) Aikamatkustajan vaimo (oon kuullut puhuttavan tästä, ja kun osui silmiin, päätin ostaa) sekä Terry Pratchettin Herraskaista väkeä (oon lukenut, mutta Pratchettin kirjat ovat aina yhtä hyviä ja niitä kelpaa keräillä).
Sitten kotosalla olen dataillut, kirjoittanut tätä, tehnyt sitä iänikuista hissanesitelmää, siirrellyt kuvia, käynyt koiran kanssa ulkona (näytin varmasti tosi kauniilta hölkätessäni punanaamaisena, hiukset puhaltuneina pois kasvoilta ja kiskoessani perässä kovin halutonta koiraa), syönyt, lueskellut ja sellaista peruskamaa. Pitäisi ruveta lukemaan kemmankokeeseen, josta riippuu se, saanko pidettyä kemman päättötodistuksessa ysinä.
Sanoisinkos tätä sitten vaikka loppukevennykseksi. Kiitos Sherlockin, tämä kappale on soinut aikas ahkerasti youtubesoittolistallani.
Anteeksi kaikille.
Siis tuon biisin takia, mutta oli pakko. Kuunnelkaa ihmeessä ja yrittäkää ymmärtää ja antaa anteeksi.
Tällaista tänään. Anteeksi kahdesta tällaisesta pitkästä tylsästä postauksesta, mutta ideaton vähän vähissä.
