Päänsärkyä

Piti laittaa joku kuva, joten kaivoin tiedostoista esiin tän kuvan
itestäni, jonka otin varmaan jossain vaiheessa alkusyksyä. En
muista. Näytän siinä hassulta ja kyllä, peilin kautta otettu ja
kyllä, puhallan peiliin. Btw, rakastan tota huivia: ostettu kai
nykistä, kummi toi äidille mutta mä omin sen. Pehmee ja lämmin!

Heipähei taas vaan kaikille, jotka saattavat lukea blogiani!

Tänään en taaskaan ollut koulussa, koko eilisen päivän päätä särki, en yöllä pystynyt kunnolla nukkumaan sen takia eikä se aamullakaan ollut parantunut. Nyt ei kyllä enää särje, jos särkisi, en olisi koneella.
Tämä päivä on tähän asti kulunut nukkumiseen, koulutöihin ja koulutöihin... Jossain vaiheessa pitää lähteä käymään koiran kanssa ulkona.
Anteeksi muuten siitä, että en ole aikoihin kirjoittanut tarinaa tai kuvannut valokuvia: koulu on vienyt ihan hirveästi aikaa. Yhden unitarinan, jonka kirjoitin viikko sitten koulussa, voisin tänne kyllä laittaa ja yksi ehkä halloween -aiheinen tarina on kesken. Kumpaakaan näistä en kylläkään ole kirjoittanut koneelle, enkä tiedä, onko aikaa: ne koulutyöt puskee päälle ja meen viikonlopuksi pikkuisten partioretkelle mukaan. Siitä tulee hauskaa, mutta vie aikaa ja sunnuntaina, kun pääsen kotiin, on taas kokeisiinlukua tiedossa. Rasittavaa, sanoisinkos.
Eilen oli ensimmäinen joulunäytelmäharjoitus (kerroin näytelmästä edellisessä tekstissä, lue se jos ajattelit äsken 'häh'). Olisi ollut kivaa, jos olisin itse päässyt harjoittelemaan lavalle, mutta ei, siellä treenattiin vasta prologia ja kohtauksia 1 ja 2. Itse oon kohtauksessa 4, ensi keskiviikkona sitten... Mutta kivalta vaikuttaa tää homma. Oon varmaan kolmosen joulusta oottanu tätä, toivottavasti odotus palkitaan. Sen verran kyllä opin, että ensi kerralla otan neuleen mukaan: katsomossa istuminen on sanoisinkos puuduttavaa, vaikka koulukavereille on kyllä hauska naureskella.
Eilen koulun jälkeen kävin ystäväni kanssa koulun lähellä olevassa Siwassa ostamassa välipalaa, kun onnistuin taas pitkästä aikaa mokaamaan pahasti. Olin kerännyt ostokset ja jonotin jo kassajonossa. Ostokset; fetakolmioleipä, päärynä ja mangopilttipurkki, olivat monimutkaisessa kasassa käsissäni ja kaivoin laukustani lompakkoa, kun kuului kunnon pamahdus. Säikähdin melko lailla ja katsoin maahan: pilttipurkki oli tippunut maahan ja sananmukaisesti räjähtänyt rikki. Kassaneiti kumartui katsomaan, huokaisi ja kutsui jonkun siivoamaan sen pois. Kävin hakemassa uuden, ei tarvinnut maksaa rikkimennyttä. Nolotti aika lailla...
Kai sitä ois vielä vaikka mitä kertomista, mutta just nyt ei tuu mieleen. Luultavasti sitten tulee, kun julkaisen tän, mutta voi voi.

Tiistai-iltapäivä ja pitäisi lukea kokeisiin

mutta ei vaan jaksa. Eli moi vaan.

Tulin tässä vähän aikaa sitten koulusta. Ylihuomiseen ruotsin kokeeseen pitäisi lukea, mutta taidan aloittaa sen ihan juuri, heti, kun olen kirjoittanut tämän viestin.

Tänään koulussa oli kemmaa (siitä en vain älyä yhtään mitään), matikan koe (tuskin meni kovin hyvin), terveystietoa ja liikkaa, äikäntunti oli peruttu (JEE!!!). Eli ei mikään maailman ihanin päivä, sanoisinkos... Terveystiedon tunnilla sattui aika hassu juttu. Olin parin kaverini kanssa istumassa sellasella yhellä käytävällä olevalla sohvalla, joka on ihan uusi, tekemässä läppäreillä esitelmää. Sitten me nähdään, että meidän koulun rehtori, sellainen ei-millään-pahalla sanoisinkos suurehko mies, kävelee siinä käytävällä. Hän vilkaisee meitä, lähtee kävelemään meitä kohti ja istuutuu kaverini viereen. Vilkaistaan siinä toisiamme semmoset mitä ihmettä? -ilmeet kasvoilla. Sitten tää rehtori kattelee meitä ja mitä mä läppärilläni teen, hetken, ja sanoo jotain sinnepäin, että: "Eikös olekin mukava sohva? Aika pehmeä." Siinä sitä sitten nyökyttelin ja myönsin jotenkin, en muista miten. Rehtori sanoo: "Hyvä tuntuma" ja pompahtaa pari kertaa sillai, että siitä kuuluu kunnon "boing boing". Meinataan revetä siinä, yritän keskittyy siihen ah-niin-kiinnostavaan esitelmääni. Rehtori nousee ylös ja lähtee kävelemään, meillä on pokassa pitelemistä ja revetään nauruun sitten kun hän on vähän kauempana, toivottavasti kuulomatkan ulkopuolella. Nauretaan ja nauretaan, aika sanoisinkos omituinen tilanne.

Tää kuva on yhestä koulun näytelmästä, jossa olin mukana
kun olin kuudennella. Oon toi oikeanpuoleinen. Ei ollu ko-
konaan varjokuvii, jotkut kohtaukset oli. Oli tosi kivaa. Ja joo,
mulla on semmonen hieno miekka tos kädes.

Lisää koulukuulumisia. Meiän koulussa on tapana, että kasit esittää aina joulunäytelmän, siinä on aina mukana kans nelosia pikkujoukkorooleissa (niin kuin esim. taikalinnut, ah mitä muistoja...). Ja lukion ykköset on ohjaamassa, pari opee kans mukana. Aika tosi iso projekti siis, monta näytöstäkin tulee olemaan. Tänä vuonna menin siis mukaan, viime keskiviikkona oli koe-esiintyminen. Meillä on tänä vuonna Robin Hood, ihan jees, ainoo vika, että siinä on niin hirveen vähän isoja naisrooleja ja tyttöjä on aina paaljon enemmän mukana. Perjantaina saatiin tietää roolit: oon Marianin Rebecca -niminen hovineito, arviolta kolmanneks isoin naisrooli, ainoo nimeltä mainittu hovineito, mulla on JOPA viisi repliikkiä... Mut ite tarina on musta kiehtova, tosin erään meidän koulun opettajan kirjoittamana tosi omituinen. En tykkää hirveesti meidän kässäristä. Ehkä ite näytelmästä kuitenkin tulee jotakin... Mieluummin olisin kyllä ollut yks Mary, taitaa olla toisiks isoin rooli ja se on Robin Hoodin joukoissa. Tosin alkuperäsissä Hoodin joukoissa ei ollut yhtään naista...

Oli pakko laittaa kuva Disneyn
Robin Hoodista. Ylihauska leffa,
rakastuin siihen... Pitää hankkii.

Oon sitten viime viikonloppuna lukenut Robin Hoodin, ihan vaan kerratakseni. Pari kertaa sen oon ennenkin lukenut. Tykkään ton tyyppisistä, niinku siitä ja Kolmesta muskettisoturista, jännää... Luin sen n. kahessa tunnissa, kun olin ystävälläni yötä ja oottelin, että hän heräisi. Oltiin valvottu edellisyönä myöhään... Ehe. En kerro kuinka myöhään. Tai oikestaan aikaseen.
Katoin sitten viikonloppuna huvikseni sen samaisen ystävän kanssa Disneyn Robin Hoodin. Ystävänikin on mukana näytelmässä, siit oli ollu niin kauan kun me oltiin nähty se, että piti kattoo. Mä tykkäsin siitä, sen pitäis olla suurempi klassikko. Ihan ylihauska, naurettiin lähes tauotta. Tosin ihmeteltiin, että miten niin se on lastenleffa: siinä oli taistelua, julmuutta, hirttotuomioita, pienten lasten kiusaamista, seksuaalista ahdistelua... Omituista, sanoisin. Mutta se oli ihan mahtava, kannattaa kattoa, ihan tosi. Tosin jotkut asiat siinä vähän häiritsee: siinä puhutaan Robin Hoodista ja hänen iloisista veikoistaan, mutta siinä on Hoodin lisäksi vaan Pikku John. Ehkä se on niin iso, että se pitää laskee moneksi tyypiksi (tai oikestaan eläimeksi).
Katottiin myöskin Chaplinin Diktaattori, hulvaton klassikko, Inception, mahtava, fiksu toimintaleffa, joka on yks ihan mun lemppareista eikä yhtään huonone, vaikka sen kattois kuinka monta kertaa ja pari jaksoo Seinfeldiä. Oli tosi hauskaa. Ja pelattiin Riskiä, ihan hirveen hauska maailmanvalloituslautapeli. Hävisin, se oli kyl eka kerta kun pelasin että ei ihmekään.

Vähän aikasempiin kuulumisiin - nää käyn vaan pikaisesti läpi. Oltiin viime torstaina koulun kaikkien kasien kanssa koko päivä -n. kaheksasta kaheksaan- Turussa. Käytiin tuomiokirkossa, Aboa Vetus -museossa, syömässä jossain ihme viikinkiravintolassa ja kattomassa Les Miserablesia. Ihana näytelmä, tykkäsin kovasti. Se perustuu Viktor Hugon Kurjat -kirjaan, aion lukea sen mahdollisimman pian, pitää vaan varata kirjastosta. Mä jotenkin rakastan kaikkia näytelmiä ja musikaaleja, mun unelma-ammatti (kirjailijan ohella) on näyttelijä. En tiedä vielä, haluisinko olla teatteri- vain leffanäyttelijä, mutta Suomessa ne kyllä kulkee käsi kädessä.
En löytänyt Miserablesista oikeen kunnon kuvaa, joten oli pakko ottaa toi.

Tällainen ylipitkä sepustus tänään. Olisin voinut kirjoittaa paljon pitempäänkin, mutta... Kommentteja, jookosta?

Sori vaan

kaikille pitkästä poissaolostani. Syynä on ollut risteily Tukholmassa, koulutyöt, lomailu Jyväskylässä, koulutyöt, netin epätoimiminen, koulutyöt, vanhemmat, koulutyöt, isällä olo, koulutyöt... jotain taisi unohtua... Ai niin. Koulutyöt.
Eli mulla on ollut toosi paljon koulutöitä viime aikoina (ja tuskin tulee helpottumaan). Nytkin pitää mennä jatkamaan matikan (huomenna) ja ruotsin (torstaina) kokeisiin lukemista ja tekemään suo- ja metsäraporttia. Ai jai.
Ette siis nytkään saa oikeaa postausta, anteeksi. Toivottavasti saan pian aikaiseksi hieman vapaata aikaa...

Tässä odotellessa, katsokaa, tuntekaa valtavaa myötähäpeää 70 -luvun Suomea kohtaan ja ennen kaikkea, naurakaa. En muista, kuka tämän näytti minulle, mutta...

Sunnuntaisepustus

Terve taas

Mulla on aivan liian vähän lukijoita, eikä nekään kommentoi, mutta ehkä se on vain oma itteni. Siis oon tosi ilonen näistäkin neljästä lukijasta, enkä syytä teitä ollenkaan. Oi voi, taas sitä miettii, miten paljon hymiöillä saa aikaan...

Tänään on ollut perustylsä sunnuntai, ilman seuraa. Koko päivän (tähän asti) oon ollut koneella, jossain vaiheessa kävin kävelyllä. Oon tehnyt ranskaksi kirjettä, jossa piti kertoa itsestään ja joka jähetetään Ranskaan. Meillä kun on ens vuonna semmonen kiva vaihto, että me mennään n. viikoks perheisiin Ranskaan ja sitten ne tulee meille n. viikoksi. Kohta saadaan tietää parit, jännittää vaan, että saanko tytön vai pojan... Toivottavasti tytön, tuleehan se sentään meille kotiin.
Taas sitä huomaa, kuinka vaikee word on, kun pitää pelata kuvian kanssa. Ne siirtyy paikaltaan heti, kun laittaa uuden kuvan tai lisää tekstiä. Ihan kiva siitä kuitenkin tuli, laitan sen tohon. Jos täällä on joku, joka osaa ranskaa ja pystyy lukemaan tota tihrustusta, voi sitten sanoa, jos huomaa hirveesti jotain virheitä. Sitten korjailen. Tuttuun tapaan napsauttamalla näkee isomman.

Ja sitten on pakko sanoa: luin aivan mahtavan kirjan, joka kertoo Venäjän viimesestä tsaariperheestä Aleksein henkivartijan ja Anastasian rakastajan näkökulmasta... Kiehtova, kiehtova kirja, kerronta etenee jännässä järjestyksessä, salaisuudet paljastuvat pikkuhiljaa. Kannattaa lukea, varsinkin, jos historia kiinnostaa. Tuossa sen kansi.

Näpit jäässä, järki päässä, tai miten sen nyt ottaa

Heippulei.
Päivän kolmas postaus, saa luvan jäädä viimeiseksi. Joskus ihmettelen, että ihan totta, miksi niin monta päivitystä päivässä? Just nyt taidan olla vähän koukussa blogiini... Outoa.
Äsken kävin kävelyllä koiran kanssa, taas. Tällä kertaa sain otettua täydellä akulla 13 kuvaa (joista neljä kävelyllä, loput kotona ennen kävelyä). Tarvitsisin sen uuden akun ja pian, koska ens viikon alukka lähen Tukholman risteilylle, sen jälkeen Jyväskylään; haluisin, että akku kestäis vähän pidempään. Nytkin siellä metsässä akun loppumisen jälkeen tuli varmaan tuhat "tosta sais ihan sikahyvän kuvan" -tunnetta, ja sitten ärsytti.Juu tuo otsikko... ehe. Se tuli vaan mieleen ulkona, sormet jäätyi ja siihen sopi toi riimi, mutta musta ei voi oikeen koskaan sanoa, että 'järki päässä', joten tuli vielä toi loppulisäys. Kommentteja, kiitos!

Korvisrasiani. Jotenkin aivan ihana.

Rakastan noita värejä. Vaahteranlehdet on ihania!

Ihana valo.

Lisää vaahteranlehtiä.

Ja vielä vaahteranlehtiä.

Pietaryrtti. Ja kyllä, minäkin rakastan tuota ötökkää...