Pikakelaus (ja leffoja)

Terve vaan (:

Aattelin nyt käydä pikakelauksella läpi vähän kaiken mitä mulle on tapahtunu viime kirjoittamisten (en siis laske eilistä) jälkeen. Saa nähä mitä kaikkea muistan ja kuinka tarkasti kerron. Sitä paitsi katon tässä samalla Leijonakuningasta, joten keskittyminen on vähän toispuoleista. Ja ruokaakin yritän itelleni laittaa.

Tosiaan, postaukset ovat nyt aikas kuvattomia, koska oon isällä ja kamerakin on äidillä.

No siis. Viimeksi kirjoitin maaliskuussa... (piti kaivaa kalenteri esiin, ei tästä muuten tulis mitään) Silloin koulussa oli helppoa, jostain syystä meil ei ollu ees melkään yhtään läksyjä eikä mitään. Partiossa ryhmänohjaajakurssini oli just alkanut... ehkä siitä vähän myöhemmin lisää. Kävin kans yhen partiokaverin kanssa hienossa kisassa nimeltään TarpSport, joka me voitettiin (oltiin viel pienin ryhmä koko kisassa) ja saatiin paaljon suklaata! Tosiaan. Mulla oli kanssa tet lähikirjastossa, koko viikon kanniskelin kirjoja ympäriinsä ja tein semmosii perusjuttuja, oli kivaa. Nyt pitää miettiä mihin haluun ens syksynä... Hesari ois aika jees, täytyy sanoo. Vietettiin kans kavereiden kanssa yhen synttäreitä, pidettiin hauskaa ja annettiin sille yks mahtavimmista lahjoista ikinä: semmonen Sherlock Holmes -hattu, oikeelta nimeltään deerstalker (vähän tommonen:)

Enkä voi kyllä kuollaksenikaan muistaa mitä leffoja me sillon katottiin. Hauskaa oli kuitenkin, niinkun meillä tuppaa aina olemaan... Niiden synttäreiden takii en päässy ekalle ryhmänohjaajakurssiviikonlopulle, mikä ei kyl ihan hirveesti haitannu sillon. Jälkikäteen kyl harmitti.

(Snif, Mufasa on just kuollu...)

SITTEN, huhtikuussa, mulla oli riparin eka osa! Mä oon siis Lähetysseuran riparilla, joka on kahessa osassa: pääsiäisloma ja heinäkuun eka viikko. Siellä oli ihan älyttömän hauskaa, sain uusia ystäviä ja odotan ihan älyttömästi sitä tokaa osaa.

(Timon ja Pumba ekaa kertaa kuvaan!

HAKUNA MATATA)

Huhtikuussa me juhlittiin sitten seuraavan kaverin synttäreitä. Hänellekin me annettiin kans upee lahja (odotan innolla omia synttäreitä... ne saa luvan keksii mulle yhtä mahtavan): sekoteltiin ite kaheksan eri teelaatuu ja nimettiin ne Sherlock-hahmojen mukaan ja tehtiin niille hienot purkit. Sitten vielä se deerstalkerin omistaja kävi Lontoossa ja osti sieltä upeimman TARDIS-lelun ikinä. Jos et kato Doctor Whota sulla ei oo hajuukaan mistä mä puhun joten en ees yritä selittää. (jos haluut kuulla tarkemmin kysy) Feilasin kans vähän äikän puheessa: rupesin melkeen itkemään kesken sen. Mun stressinlaukenemisreaktio on itku eikä se oo kovin kätevää, usko pois... Huhtikuussa koulu alko taas painaa aika lailla, kokeita rupes olemaan enemmän ja muutenkin koulu rupes vaatimaan lisää. Stressaannuin vähän, mikä taas lisäsi tekosyitä sille, etten kirjota tänne... Ryhmänohjaajakurssin tokalla viikonlopulla olin vähän ulkopuolinen, mutta kivaa oli ja opin hyödyllisiä asioita...Koulussa tehtiin puheilmaisukurssilaisten kanssa kehyskertomus meiän koulun kevätkonserttiin, esitettiin siellä vähän niinkuin Hyvät ja huonot uutiset ja mä olin yksi kommentaattoreista. Oli ihan hauskaa, tosin välillä oli tositosi vaikee olla repeilemättä kun yksi kaveri vaan ilmeili katsomossa.

Leffoja on viime aikoina tullu käytyy kattomassa aika paljon.
Huhtikuun lopussa kävin kattomassa Nälkäpelin ja The Artistin. Nälkäpeli... mun mielestä tosi hyvin toteutettu sovitus. Kirjat on upeita ja tää toimi toosi hyvin. Taisin itkeä joissain kohdissa, pääosat näytellään tosi hyvin ja muutenkin tosi onnistunut. Gale oltais tosin voitu näyttää vähän monipuolisemmin, enkä ite tykkää sen näyttelijästä yhtään, joten en tykänny leffa!Galesta melkeen ollenkaan.

The Artist oli kans jotenkin kiva leffa. Tuntu jännältä kattoo mustavalkoista mykkäfilmiä leffateatterissa. Jotenkin tykkäsin leffasta vaikken nyt osaakaan selittää sen tarkemmin. Ei mikään tapaus, u know, mutta tosi... kiva leffa. Se kertoo siitä ajasta, jolloin siirryttiin mykkäelokuvista äänielokuvien maailmaan. Päähenkilö, Jean Dujardinin esittämä George Valentin, on mykkäelokuvatähti, joka jää pois elokuvabisneksestä jä köyhtyy äänimaailmaan siirryttäessä. Nuori tanssija, Bérénice Bejon Peppy Miller on äänielokuvien suurimpia tähtiä, joka pääsi kuuluisuuteen Valentinin siivellä puolivahingossa. Ette ikinä arvaa loppuratkaisua...

Toukokuun puolella kävin kattomassa Kerro, kerro kuvastimen ja The Avengersin (kaksi kertaa).
Kerro, kerro kuvastin ei mun mielestä ollut mikään erityisen hieno ees semmosena lastenleffana miks se on tarkoitettu. Ihan jees mut ei erityisen hyvä. Puvustus oli kyl hieno, mut muuten... nääh. Tosiaan, se on niinkuin Lumikki-tarina, jos joku ei tiiä. Ei siitä sen enempää.

Sitten. The Avengers. Advlhbfanleögsbzehvkdfhnvsd. En oo koskaan aikasemmin pahemmin välittäny supersankarileffoista, mut rakastuin tähän, hyvin toteutetun aivopesun (ja Tumblrin, joka hoiti siitä ison osan) ansiosta kävin kattomassa ja olin myyty. Ite tarina ei oo erityisen erikoinen, hyvä supersankarileffaksi muttei muuten niin. Suurin osa viehätyksestä tulee varmaan näyttelijöistä. Robert Downey Jr:n esittämä Tony Stark/Iron Man (punasessa puvussa etualalla) on upea hahmo vitsaillessaan ja flirttailessaan, Mark Ruffalon Bruce Banner/The Hulk (toi vihreä otus tuolla taustalla) on suloinen ja sydäntäsärkevä (ite muuten samaistun eniten Bruceen näistä vaikka mulla ei olekaan kiivastuessani tapaa muuttua hallitsemattomaksi vihreäksi jättiläismäiseksi hirviöksi), Scarlett Johanssonin Natasha Romanoff/Black Widow (ainoa nainen) on hieno, voimakas naishahmo jonka naiseutta ei korosteta liikaa niinkuin useissa supersankarijutuissa, Jeremy Rennerin Clint Barton/Hawkeye on jotenkin tosi suloinen nuolia ampuva ja rauhallinen 'Legolas' ja kaksi viimestä Avengeria, Chris Evansin Steve Rogers/Captain America (toosi vaikea tunnistaa, toi majesteetillisen näköinen tähtilipun väreihin pukeutunut) ja Chris Hemsworthin Thor (etualalla haarniskassa ja punaisessa viitassa) ovat mun mielestä vähän tylsiä hahmoja, mutta hyvin näyteltyjä kuitenkin. Cap on vähän turhan 'kunnollinen' hahmo, joka tuntuu huutavan FREEDOM joka sekunti. Thorista en taas välitä niin paljon ihan vain sen takia, että hänen veljensä, Loki, on varmaan lempihahmoni koko leffassa. Rakastan sen näyttelijää, Tom Hiddlestonia (josta tulen kyllä selittämään aika paljon, valmistautukaa vain), ja Tumblrin ansiosta saan koko ajan hirveitä Loki-feelsejä. Loki siis on leffan pahis, jumala Asgardista, joka yrittää valloittaa maailman joidenkin ulkoavaruuden örkkilöiden avulla. Loki... miten mä voin selittää mun tunteet sitä tyhmää hahmoa kohtaan? Väärinymmärretty, hyljeksitty Thorin adoptioveli, joka uskoo olevansa parempi kuin kaikki ihmiset. Sitä hahmoa ei edes oo kirjoitettu erityisen hyvin, se pannaan välillä tekemään asioita joita se ei normaalisti tekisi, mutta se näytellään niin upeasti. Tässä, katsokaa sen typeränihanaa naamaa:

Unf ehkä mä lopetan tästä leffasta puhumisen ennen kuin te kaikki hakkaatte ruutunne rikki. Kannattaa käydä kattomassa. Ihan tosi. Rakastuin siihen sen verran että kävin kattomassa kahdesti.

Ehkä mä nyt oon kirjoittanut tarpeeksi tältä kerralta, saatan aloittaa jo tänään seuraavan postauksen koska ihan viime aikoina mulle on tapahtunut kaikkea jännä mutten välttämättä saa sitä tänään valmiiksi. Heipähei siis vaan kaikille!
(Muuten: olisi kiva tietää lukeeko kukaan täällä tätä enää nykyään, joten painakaa jookos nappuloita/laittakaa kommenttia ja ilmoittakaa itestänne ;))