Hellou.
Pyydän anteeks että mun postaukset on vaan harventunu ja laatu huonontunu vielä entisestäänkin. Se johtuu suurimmaksi osaksi siitä, ettei mun elämässä tapahdu mitään mikä vois jotakuta muuta kiinnostaa. Ja siitä, että vaikka olenkin koneella melko paljon (ainakin vanhempiani mielestä) vietän kaiken aikani Tumblrissä (tässä tumblr-blogini, jos joku haluaa käydä vilkaisemassa, siellä on kyllä tosi paljon fanituskamaa joten), Skypessä ja kirjoitellen yhtä juttua. Ja kuunnellen musiikkia. Jos netti kestää sen, että Youtube ja Tumblr ovat yhtä aikaa auki, mikä ei aina tapahdu...
Tänä viikonloppuna oon ollut kavereinedi kanssa. Perjantaina suoraan koulusta menin ihanalle ystävälleni toisen ihanan ystävän kanssa yöksi, käytiin ostamassa ruokaa asioita, laitettiin ruokaa, katottiin hulvaton Hei me lennetään -leffa, kirjoitettiin psykedeelisiä näytelmiä, laitettiin lisää ruokaa, juotiin teetä, naurettiin, juteltiin, kuunneltiin musiikkia, painettiin kangaskasseja (mun jäi kesken, jatkan sitä kun saan hankittua itelleni kangasvärit) ja pidettiin ylipäänsä hauskaa. Ja tunnettiin ittemme tosi tehokkaiksi.
Ja sitten mentiin katsomaan yhtä maailman upeimmista asioista - mimiikkaesitystä.
Mä tiedän, että tää kuulostaa tosi tyhmältä (mutta sehän ei ole mitään uutta kun musta on kyse), mutta siellä koin yhdet elämäni ihanimmista hetkistä. Kaksi esiintyjää, kuuluisan Marcel Marceaun kaksi oppipoikaa, olivat loistavia. Nauroin haltioituneena läpi koko show'n ja vannon, että jos mulla on enää koskaan mitään mahollisuutta nähdä ne kaksi niin ostan lipun, maksoi se mitä tahansa.
Tolla videolla näkyy ne kaksi uskomatonta miestä, mutta siellä täytyy olla paikan päällä että tulee se oikea tunnelma. Se oli yksinkertaisesti uskomatonta.
Jaja nyt lopetan kaikkien häiritsemisen.
Ulkona alkaa olla kevät ja se on ihanaa.
Katotaan kuinka pian postaan uudestaan.
Moikkamoi! ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti